meta data for this page

Mikko Kallisen kurssisivu

Oppimispäiväkirja

Oppimispäiväkirjaan kirjataan omalta osin omaan oppimiseen vaikuttavia tekijöitä.

Ennakkonäkemys aihealueesta

Tietoliikenne yleisenä käsitteenä on varmaankin kaikki se sähköinen viestintä/tiedonsiirto/liikenne, joka vaikuttaa ympärillämme kaiken aikaa. Yleisimmät joka päivää koskettavat tietoliikenteen muodot ovat varmaankin nykyään internet, televisio ja radio. Yleistymässä ovat myös GPS-toiminnot. Tietoliikenne pitää sisällään niin verkkojen infran sekä softa puolen. Infraan kuuluvia asioita ovat erilaiset tiedon siirtoon liittyvät asiat kun puhelinverkot (kaapelit), parikaapeliyhteydet, langattomat yhteydet (radioverkot). Verkot voivat olla myös sisäisiä tiedon siirron ja välityksen kanavia (KATI:laisen näkemys…). Tietoliikenne liittyy toki kiinteistä erilaisiin asioihin, kuten viihteeseen, työskentelyyn.

Käsitteitä: WiFi, G3, Pilvi, Modeemi, Reititin, Portti, ohjelmistokieli, HTML, Protokolat, palvelut (etäpalvelut, lipunmyynti, laskunmaksu, rahaliikenne, viihde).

Luentoyhteenvedot

Luentopäivä 1:

Ensimmäisenä päivästä jäi mieleen toteamus siitä, että Blackboard on poistuva palvelu, vaikka muilla kursseilla korostettiin palvelun käyttöä ja osittain toiminnallisuutta. Kaikki toiminnot tällä kurssilla siis NOPPA-palvelun kautta. Kurssiin hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti teorian sitominen käytäntöön ja mahdollisuus selvittää millä periaatteella tiedon siirto laitteesta toiseen toimii.

Ensimmäisen luennon pääsanomana mieleen jäi Stallingsin teoreettinen malli, joka kuvaa tietoliikenneprosessia. Stallingsin mallissa kerroksia on kolme. Ideaalitilanteessa yhdessä kerroksessa tehdyt muutokset eivät vaikuta muiden kerroksien toimintaan. Jokainen kerros toimii tietyn protokollan mukaan ja toteuttaa sille annettua tehtävää. Ylimmällä tasolla mallissa ovat yleensä sovellukset (johtotaso), jotka esittävät toisilleen kysymyksiä ja vastauksia. Keskimmäisellä tasolla on kommunikaatio (sihteerit), jonka tehtävänä on hyödyntää oikeaa siirtotietä. Alimmalla tasolla toimii verkko (kuriiri), jonka tehtävänä on toimia siirtotienä ja toimittaa ainoastaan dataa. Protokollat eli säännöstöt ovat kaiken tietoliikenteen perusta.

Lisäksi Stallingsin mallia verrattiin TCP/IP-malliin ja OSI-malliin. Erot löytyvät kerroksien määrässä, TCP/IP mallissa alin kerros on jaettu kolmeen ja OSI mallissa alin sekä ylin kerros on jaettu kolmeen osaan.

Luentopäivä 2:

En päässyt osallistumaan toisen luentopäivän opetukseen ulkomaan matkan takia. Ensimmäiseksi jäin pohtimaan onko pistokoetta mahdollisuus suorittaa muuten kuin paikalla olemalla? Toinen luentopäivä on käsitellyt ainakin materiaalin mukaan osittain kertauksena ja osittain syvemmin jo ensimmäisellä luentokerralla käsiteltyjä asioita. OSI- ja TCP/IP mallin ja niiden eri kerrosten tehtävien käsittelyä on jatkettu. Tärkeänä pointtina eri kerrosten käyttämät protokollat, joilla ne keskustelevat keskenään. Luennoilla on käsitelty TCP ja IP protokollien välistä yhteyttä ja toimintaa. IP-protokollaa käytetään modeemien ja reitittimien välillä. TCP-protokolla taas liittyy sovellusten välillä käytyyn tiedonsiirtoon. TCP ja IP paketit pitävät sisällään kaiken tarpeellisen, jotta tieto voidaan ohjata verkossa oikeaan paikkaan ja oikea sovellus osaa sitä käyttää. IP-paketit pitävät sisällää TCP protokollan tiedot. Onko IP-protokolla yksinkertaisempi, koska TCP-protokolla huolehtii pakettien järjestelystä ja vuonhallinnasta vai monimutkaisempi, koska pitää sisällään ylemmät protokollat jäi minulle epäselväksi? Malleista oli jatkettu myös Stallingsin mallin käsittelyä syvällisemmin. Yleisiä lainalaisuuksia on, että pitkillä etäisyyksillä kaistan leveyttä on lisättävä ettei tiedonsiirto hidastu. Eli mitä suurempi etäisyys, sitä suurempi kaista. Kaistanleveydellä tarkoitetaan signaalin taajuusaluetta. Signaalien siirtymiseen vaikuttavia tekijöitä on mm. kohinat, fyysiset esteet, sääolot, vaimeneminen, vääristymät jne.

Lähes kokonaan uutena asiana käsiteltiin erilaisia standardointeja internet:tiin, laitteistoon ja protokolliin liittyen. Merkittävimpiä ovat ISOC (Internet Society) ja IETF (The Internet Engineering Task Force). Ensimmäinen on internetin standardisoinnin organisaatio ja jälkimmäinen työskentelee TCP/IP-protokollia koskevien asioiden kanssa. Standardisoinnin merkitys korostuu, koska on kyse maailmanlaajuisista asioista. Toisaalta prosessien olisi oltava riittävän nopeaa, jotta standardit pysyisivät laite- ja ohjelmistovalmistajien kehitystyön mukana. Standardeja määritetään RFC:llä. Asia ei täysin auennut itseopiskelulla. Täytynee paneutua muidenkin muistiinpanoihin.

Luentopäivä 3:

Kolmannet luennot aloitettiin käsittelemällä erilaisia siirtoteitä. Siirtotiet voidaan jakaa kahteen pääryhmään: 1. Johtimellisiin siirtoteihin ja 2. Johtimettomiin. Käyttäjälle kaksi asiaa korostuvat, käytettävän siirtotien nopeus ja etäisyys millä tietoa siirretään. Yleisesti voidaan todeta, että mitä suurempi nopeus ja lyhyempi etäisyys, sitä parempi. Nopeuteen vaikuttaa eniten kaistanleveys ja osittain myös vastaanottimien määrä (pitää perehtyä tarkemmin miten…). Etäisyyden kasvaessa vaimeneminen kasvaa ja häiriöitä voi tulla lisää.

Johtimelliset siirtotiet (fyysistä tiedonsiirtoa). 1. Parikaapeli. Eniten käytetty, esimerkiksi puhelin- ja dataverkoissa. Puhelinverkoissa käytetään suojaamatonta ja dataverkoissa suojattua. Maksiminopeus n. 100 Mbps. Analogisilla signaaleilla täytyy olla vahvistimia muutaman kilometrin välein ja digitaalisilla toistimia. 2. Koaksiaalikaapeli. Käytetään esimerkiksi puhelimien runkoverkoissa ja tv-jakeluverkoissa. Kaksi johtoa sisäkkäin. Tarvitsee samoin toistoa ja vahvistusta. 3. Sähköjohto. Etuna se, että on valmiina kaikkialla. Ei käytännössä kauhean toimiva. 4. Optiset kuidut. Koostuu ytimestä, heijastuspinnasta ja kuoresta (sisältä ulospäin luettuna). Suuri kaistanleveys ja nopeus. Ohutta ja kevyttä (vs. parikaapeli). Voi käyttää joka LED-valoa tai laseria. Käytetään runkoverkoissa.

Johtimellisella siirtotiellä voidaan välittää sekä analogista että digitaalista tietoa.

Johtimettomat siirtotiet (langaton tiedonsiirto): 1. mikroaaltolinkit. Tarvitsevat näköyhteyden, ovat tarkasti suunnattuja. Taajuusalueiden käyttö säänneltyä. Taajuusalue 2-40Ghz. 2. Satelliittilinkit. Nämäkin ovat mikroaaltolinkkejä (eroavat kuitenkin edellä mainituista). GEO-, LEO- ja MEO-satelliitteja. Satelliittipaikkojen määrä rajallinen häiriöistä johtuen. Käytetään taajuusaluetta 1-10Ghz. 3. Radiotie. Varmaan parhaiten kaikkien tuntema. Aaltoja ei suunnata yleisessä käytössä. Eri antenneilla voidaan suunnata kuitenkin säteilykuviota (muistuu mieleen esimerkiksi venttiseiskan puolitrombi..). Taajuusalue 3 kHz – 300 Ghz. 4. Infrapuna.Vaatii näköyhteyden. Ei läpäise esteitä.

Antennin ominaisuudet ja signaalin kaistanleveys korostuvat johtimettomassa tiedonsiirrossa. Signaali etenee väliaineessa (yleensä ilma). Käytetään ”pienimuotoisempaan” tiedonsiirtoon. Signaalit siroavat rikkonaisista pinnoista, heijastuvat tasaisemmista pinnoista ja taittuvat kohdatessaan fyysisen esteen. Tämä aiheuttaa haasteita tiedonsiirrolle: signaali esimerkiksi saapuu kohteeseen useaa eri reittiä.

Käsiteltiin myös taajuusvaihtelua, modulointia. Eri menetelmiä siihen liittyen. Tämä osuus meni hieman ohi, kun jouduin hoitamaan työasioita samalla. Enkooderilla muutetaan data digitaaliseen muotoon ja modulaattorilla analogisiin käytettävän siirtotien mukaan. Erilaisia menetelmiä digitaaliseen muotoon muuttamiseen: NRZ-L, NRZI, Bipolas-AMI, Manchester jne… Perustuu poikkeamaan lähtökohta jännitteeseen (positiivinen tai negatiivinen poikkeama, sekä siihen milloin ja kuinka usein poikkeama tapahtuu. Käsiteltiin myös virheen havainnointia ja niiden korjausta. Erilaisia menetelmiä ovat: saapuneiden pakettien vahvistus, pakettien jossa on virhe vahvistus ja tietyn ajan (määriteltävissä) kuluttua pakettien uudelleenlähetys. Virheenkorjausta tapahtuu useissa eri kerroksissa, tietyt protokollat voivat myös suorittaa virheenkorjausta erityisen virheenkorjauskoodin avulla. Tärkeä termi ARQ = Automatic repeat request.

Luentopäivä 4:

Luennon alussa kerrattiin, mitä kurssilla on käyty ja miten kurssi johdonmukaisesti etenee. Kolme kurssilla käsiteltäväksi tulevaa asiaa ovat: Laite, linkki (käsitelty aikaisemmin) ja nyt VERKKO.

Suurimpiä käsiteltyjä kokonaisuuksia olivat: Kanavointi (multiplexing), jota käytetään verkon käytön tehostamiseksi. Koska koko siirtotien kapasiteettiä ei tarvita koko ajan yhden tilaajan/käyttäjän toimesta. Voidaan eri siirtoteillä käyttää eri kanavointi menetelmiä, jotta useampi käyttäjä voisi käyttää siirtotietä tehokkaasti hyväksi samanaikaisesti. Menetelmiä ovat: 1. Taajuusjakokanavointi (esimerkiksi kun radiosta valitaan kanava. (FDMA)). 2. Aikajakokanavointi (toimitaan tietyssä aikaikkunassa, olettaa, että meillä on digitaalista dataa.) 3. Koodijakokanavointi perustuu myös digitaaliseen dataan. Eri koodeilla erotetaan eri lähetykset toisistaan. (esimerkiksi hyppivätaajuuksiset radiot). 4. Aallonpituusjakokanavointi on hyvin samanlaista kuin taajuusjakokanavointi, mutta sitä käytetään optisissa kuiduissa kun taas jälkimmäistä radiotaajuuksilla (parikaapeli).

Seuraava suurempi kokonaisuus olivat paketti- ja piirikytkentäiset verkot. Piirikytkentäiset verkot edellyttävät määriteltyä yhteyspolkua kahden eri pisteen välillä. Koostuu kolmesta vaiheesta, yhteyden muodostus, datan siirto ja yhteyden purku. Kapasiteetti varattu koko ajan vaikka tietoa ei siirrettäisikään, varaus purkaantuu vasta kun erikseen puretaan yhteys. Data siirtyy vakionopeudella. Kaksi kytkentämahdollisuutta. Tilaaja- ja aikajakokytkentä.

Pakettikytkentäiset verkoissa data pilkotaan pieniin paketteihin ennen datan siirtoa (1000 tavua yleinen koko). Jokainen paketti sisältää dataa ja osoitetietoja. Solmuissa paketti pysähtyy hetkeksi ja ohjataan eri periaatteita noudattaen edullisimmalle reitille. Etuina linjan tehokkuus on parempi ja se ei ole koko aikaa varattuna.

Käsiteltiin myös erilaisia reititysstrategioita, eli miten paketit saadaan tehokkaimmin perille ja verkko on mahdollisimman hyvin käytettävissä. Erilaisia menetelmiä: Satunnaisessa solmu valitsee yhden reitin satunnaisesti (ei tarvitse tietoa verkosta, ei tehokkain). Floodingissa jokainen saapuva paketti lähetetään kaikkia reittejä pitkin (lisää liikennettä paljon, tehokas tiedon jakoon). Mukautuva mukautuu verkon tilaan, erilaisia tapoja laskea parasta reittiä (voi tehdä epävakaaksi kun ratkaisut liian nopeita, etuna hyvä suorituskyky). Eri laskutapoihin vaikuttaa reitin pituus, ruuhkautuneisuus jne…

Luennolla esiin tulleita termejä/käsitteitä: Bandpass filter = kaistanpäästö suodatin, päästää vain halutun taajuuskaistan läpi. ADSL (asymmetric digital subscriber line) DMT (selvitetään ne pienemmät kanavat joilla tieto liikkuu parhaiten  työnnetään niille enemmän bittiä. TDMA ei viipaloidakkaan taajuuden vaan ajan suhteen. Kanava käyttää koko taajuutta, mutta vain tietyin välein. Spread spectrum = hajaspektri tekniikka.

Luentopäivä 5:

Luennoilla käsiteltiin erilaisia verkkoja ja niiden topologioita. LAN: Lähiverkkokonsepti kehitetty 1970-luvulla korvaamaan kalliit point-to-point –linkit, tavoitteena verkon jakaminen käyttäjien kesken. LAN on nykyisin yleisin verkkotyyppi, syitä tähän ovat: halpa ja helposti saatavilla oleva tekniikka, tietokone on todennäköisemmin yhteydessä fyysisesti lähellä olevan koneen kanssa kuin kaukana olevan ja samaan koneeseen useasti. Kehitys samassa tahdissa tietokoneiden kanssa. Mahdollisia LAN-topologioita: Väylä, puu, rengas ja tähti. Erilaiset siirtotiet vaativat erilaiset laitteistot (verkkokortit), siirtoteinä koaksiaali- ja parikaapeli, optinen kuitu, radiotie. MAC-protokolla tärkeässä roolissa, vaikka onkin kompromissi. Lisäksi käsiteltiin eri verkkojen yhdistämistä suuremmiksi verkoiksi Internetworking. Viimeisenä aiheena luotiin kokonaiskuva kurssilla opetetuista asioista ja kerrattiin tenttiä varten. Omalle vastuulle jäi perehtyminen tietoturvaan liittyviin asioihin.

Kotitehtävät

Kotitehtävä 1

kotitehtaevae_1_kallinen_mikko_tietoliikennetekniikan_perusteet.pptx

1. Kuinka kotiverkossa siirrettävän tiedon salaus toimii? 2. Kuinka tiedon siirron varmentaminen toimii eri laitteissa? (esimerkiksi kun tallennetaan TV-ohjelmaa kovalevylle, ettei mitään katoa?) 3. Mitä eri tiedonsiirtoverkkoja kotiympäristön alueella on? (G3, G2? Erot esim. Helsingin keskusta – Karigasniemi?)

Kotitehtävä 2

” IP version 6 (IPv6) is a new version of the Internet Protocol, designed as a successor to IP version 4 (IPv4) [RFC-791].” IPv6 http://tools.ietf.org/html/rfc1883 ja alkuperäinen IP : “ The Internet Protocol is designed for use in interconnected systems of packet-switched computer communication networks.” http://tools.ietf.org/html/rfc760 ja IPv4 (yleisimmin käytetty): http://tools.ietf.org/html/rfc791 “The Transmission Control Protocol (TCP) is intended for use as a highly reliable host-to-host protocol between hosts in packet-switched computer communication networks, and in interconnected systems of such networks.” TCP http://www.ietf.org/rfc/rfc793.txt “The Hypertext Transfer Protocol (HTTP) is an application-level protocol for distributed, collaborative, hypermedia information systems.” HTTP http://tools.ietf.org/html/rfc2616

Kotitehtävä 3

1. Taustalla kotitehtäviä tehdessä soi radio rock ja sen iltapäivän reload, joten valitaan ensimmäiseksi radio. Siirtotienä on luonnollisesti ilma (voisi varmaan olla myös parikaapeli jos kuuntelisin tietokoneelta internet lähetystä). Koodauksessa käytetään ampitudimodulaatiota (AM), joka on menetelmänä herkkä häiriöille, tai taajuusmodulaatiota (FM), jossa aallon taajuus vaihtelee tietyllä kapealla taajuusalueella. Ei niin herkkä häiriöille. Taajuusalue: Radio Rock Joensuussa 103,7MHz, yleisesti ULA-alueella: 87,5–108 MHz

2. Pöydältä vierestä löytyy kännykkä joka käyttää siirtotienä ilmaa. Käytössä on kolmannen sukupolven matkapuhelinteknologia joten käytössä on UMTS (Universal Mobile Telecommunications System). Edeltävät sukupolvet 1. NMT ja 2. GSM. Yhteys on Elisalla 900 Mhz tai 2100 Mhz.

3. Nurkassa vilkuttaa ADSL-modeemi. ADSL = Asymmetric Digital Subscriber Line. Tietoa ei siirry tasaisesti, kotiin tulee enemmän tietoa kuin sieltä lähtee (tyypillinen netin käyttö). Taajuus on korkealla alueella 23000-1100000 hz. Käytetyt modulointitekniikat: CAP, QAM ja DMT.

Kotitehtävä 4

Valitsen käsiteltäväksi kolmannen sukupolven matkapuhelinteknologian, koska käsittelin sitä jo kolmannessa kotitehtävässä. UMTS on huomattavasti käytettävämpi tiedonsiirtoon kuin aikaisempien sukupolvien teknologiat. Käytettävyyden tehostamiseksi käytetään W-CDMA:ta (Wideband Code Division Multiple Access). Kyseessä on protokolla, jolla määritellään miten kännykät ja tukiasemat keskustelevat ja miten signaaleja moduloidaan. CDMA = Käyttäjien koodierotteluun perustuva monikäyttömenetelmä. Ominaisuudet

W-CDMA:n ominaisuuksia, joita ei ole 2G-järjestelmissä:

* teoreettisesti jopa 21 Mbps tiedonsiirtonopeus, mutta käytännössä päästäneen enintään 10 Mbps nopeuksiin * joustava tiedonsiirtokapasiteetti * parempi taajuuksien uudelleenkäyttö, koska kaikki saman operaattorin solut käyttävät samoja taajuuksia

W-CDMA tukee kahta perustekniikkaa: FDD:tä ja TDD:tä. FDD-tekniikka perustuu siihen, että myötäsuunnalle ja paluusuunnalle on annettu omat 5 MHz:n taajuusalueet, joita päätelaitteet ja tukiasemat voivat käyttää. Taajuudet 1920-1980 MHz on varattu paluusuunnan käyttöön ja taajuudet 2110-2170 MHz myötäsuunnalle. Tämä mahdollistaa noin 250 samanaikaisen puhekanavan käyttämisen.

TDD-tekniikassa puolestaan samaa taajuusaluetta käytetään tiedonsiirrossa molempiin suuntiin. Siirrossa toimitaan vuorosuuntaisesti samalla taajuusalueella ja tätä tekniikkaa varten on varattu taajuusalueet 1900-1920 MHz sekä 2020-2025 MHz. Tämä sallii vain noin 120 yhteyttä, mutta se myös vaatii vain puolet kaistanleveydestä. (Lähde: Wikipedia (onko luetettavaa tietoa?))

Lisätietoa Juha Revon opinnäytetyöstä, nettiosoite: https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/10186/Repo.Juha.pdf?sequence=2

Kotitehtävä 5

1. Valitsen sovellukseksi sähköpostiohjelman. En käsittele mitään tiettyä ohjelmaa (outlook, thunderbird jne.) vaan toimintaa yleisesti. Kerrosmallin mukaisesti ohjelmat sijoittuvat sovelluskerrokseen (huom, jokaisella kerroksella omat protokollansa eli ”sovitut säännöt”). Sovelluskerroksessa sähköpostin lähettämiseen liittyvä protokolla on SMTP (simple mail transfer protocol). Ohjelmaan kirjataan haluttu viesti (muutetaan haluttu tieto dataksi painelemalla näppäimiä) ja valitaan haluttu vastaanottaja. Valittaessa ”lähetä”, ohjelma lähettää viestin palvelimelle. Viesti odottaa jonossa kunnes postipalvelimella eli mail serverillä, kun palvelin muodostaa TCP (transmission control protocol)-yhteyden vastaanottajan postipalvelimeen. Tätä muodostettua yhteyttä pitkin tieto sitten välitetään vastaanottajan palvelimelle. Tieto voi kulkea verkossa useita eri siirtoteitä ja reittejä pitkin. Sieltä vastaanottaja noutaa viestinsä käyttäen protokollaa (esim. POP3). Ohjelman kautta vastaanottaja voi lukea datan  muottuu informaatioksi. Tieto on siirron aikana pakattuina PDU-paketeiksi, jotka sisältävät jokainen osan alkuperäistä dataa ja jokainen protokolla lisää paketin alkuun osoitetieto osuuden, jolla paketti ohjataan kussakin kerroksessa oikealle vastaanottajalle.

2. Tietoturva ja aiemmin opittu? Aloitetaan tietoturvan elementeistä:

a. Saatavuus, jolla tarkoitetaan sitä tieto on saavutettavissa tarvittaessa. b. Luottamuksellisuus, jolla tarkoitetaan, että tietoa voivat käsitellä vain siihen oikeutetut. c. Eheys, tieto ei saa muuttua hallitsettomasti (vähintää muutos pitää havaita) ja toisaalta tarkoitetaan tiedon paikkansapitävyys.

Uhkana voi olla viimeeksi opetettuun liittyen laitteiden hajoaminen. Kotona modeemit, reitittimet, tietokoneet ja muut laitteet jolloin tietoa menetetään eikä se ole käytettävissä. Runkoverkot, kaapelit ja tukiasemat ovat fyysisesti vahingoitettavissa. Tärkeimmät kaivetaan maahan tai ovat lukkojen takana. Voidaan myös hyökätä netin kautta ja tätä varten on palomuurit.

Uhkana myös identiteettivarkaudet ja salakuuntelu (tiedon luottamuksellisuus). Isoa bisnestä nykyään. Tiedon varastaminen  ohjataan verkossa liikkuva tieto omalle koneelle. Hakkerointi, murtaudutaan tietojärjestelmiin. Suojautuminen salasanoin ja erilaisin muin tunnistautumismenetelmin.

Uhkana myös madot, virukset ja troijalaiset. Suojautuminen virustorjuntaohjelmin ja palomuurein. Ohjelmat voivat myös olla muuten käyttäjän kannalta haitallisia (tietoa lähettävät, vakoilevat), voidaan varautua koulutuksella ja asentamalla vain luotettuja ohjelmia.

Ajankäyttöni arviointi

  • Luentoviikko 1
    • Lähiopetus luennoilla paikalla
    • Valmistautumista lähiopetukseen 0,5 h
    • Kotitehtävien tekoa 1,5 h
  • Luentoviikko 2
    • Lähiopetus luennoilta poissa
    • Materiaaliin tutustuminen 3,5 h
    • Kotitehtävien tekoa 1,5 h
  • Luentoviikko 3
    • Lähiopetus luennoilla paikalla
    • Materiaaliin tutustuminen 4,0 h (sisälsi tenttiin valmistautumista)
    • Kotitehtävien tekoa 1 h
  • Luentoviikko 4
    • Lähiopetus luennoilla paikalla
    • Materiaaliin tutustuminen 3,0 h (sisälsi tenttiin valmistautumista)
    • Kotitehtävien tekoa 1,5 h
  • Luentoviikko 5
    • Lähiopetus luennoilla paikalla
    • Materiaaliin tutustuminen 4,0 h (sisälsi tenttiin valmistautumista)
    • Kotitehtävien tekoa 0,5 h
  • Tenttiin valmistautuminen 6 h

Pääsivulle