Minna Kekäleen kurssisivu

I Oppimispäiväkirja

Oppimispäiväkirjaan kirjataan omalta osin omaan oppimiseen vaikuttavia tekijöitä.

1) Ennakkonäkemys aihealueesta

Kurssin aluksi opiskelijat kirjaavat näkemyksensä tietoliikenteestä tähän kohtaan omaa oppimispäiväkirjaansa. Näkemys sinällään ei tarvitse olla pitkä selostus max 10 riviä tekstiä ja max 10 avainsanaa.

Ennakkotehtävä 1. Mitä on tietoliikenne?

Tietoliikenne on kaikenlaista koneiden ja laitteiden välillä tapahtuvaa sähköistä tiedonsiirtoa. Tiedonsiirtoon tarvitaan laite, joka tiedon tuottaa, yhteys sekä vastaanotin, jolta käyttäjä voi tiedon lukea.

Ensimmäinen mieleeni tullut asia on internet. Internet koostuu useista tietokoneiden muodostamista tietoverkoista. Tiedonsiirto verkoissa perustuu pääasiassa TCP/IP-tekniikkaan. Internet-yhteys voi olla kiinteä tai langaton. Yhteyden muodostamiseen tarvitaan verkkokortillinen tietokone, modeemi sekä liittymä palveluntarjoajalta.

Toinen tärkeä tiedonsiirtoväline on matkapuhelin. Matkapuhelimilla voidaan pitää yhteyttä ja siirtää tietoa GSM-verkossa. Verkoista suurin osa on 2g,- 3g- tai 4g-tyyppisiä. Monissa matkapuhelimissa on myös ominaisuutena GPS. GPS-yhteyttä voidaan hyödyntää esimerkiksi ihmisten/laitteiden paikannuksessa tai navigoinnissa. Paikannus tapahtuu satelliittien avulla. Myös internet-yhteys on kännykällä nykyisin helposti ja edullisesti saatavilla, tällöin kännykkä itse toimii modeemina.

Digitaalisella televisiolla voidaan katsella joko kaapeli- tai antenniverkossa lähetettäviä ohjelmia. Radio-ohjelmia voi perinteisten taajuuksien lisäksi kuunnella myös internetissä. Näiden lisäksi voidaan käyttää internet-yhteyden muodostamiseen ja tiedostojen siirtoon esimerkiksi pelikonsoleita.

Tietoliikenne kehittyy jatkuvasti. Viime vuosina etenkin nopeiden internetyhteyksien ja tallennustilan hinnat ovat halventuneet. Internet ja matkapuhelimet alkavat olla kaikkien saatavilla ja jo pikkulapset osaavat niitä käyttää.

2) Luentoyhteenvedot

Luentopäivä 1

Luennolla tuli vastaan paljon termejä ja käsitteitä, jotka olivat nimeltä tuttuja, ja joista pintapuolisesti tiesin, mitä ne tarkoittavat, esimerkiksi TCP/IP, GPS, FTP ja LAN. Lisäksi kuulin paljon termejä, joista tiesin vain nimen.

Tärkeintä luennolla mielestäni olikin, että nämä käsitteet ja asiat asettuivat johonkin järjestykseen. Yleiskuva tietoliikenteestä, sen ilmiöistä ja sovelluksista alkoi muodostua jo alusta lähtien. Asioiden väliset yhteydet ja teknologia tuttujen asioiden takana alkoivat hahmottua.

Tärkeimpiä oppimiani asioita olivat:

Kerrosarkkitehtuuri

  • Jokaisella kerroksella on oma tehtävänsä
  • Muutokset yhdessä kerroksessa eivät vaikuta muihin kerroksiin
  • Kommunikointimallit
  • Osatehtävät, esim. johtaja-sihteeri-lähetti

Protokolla

  • Standardi, joka määrittelee tietoteknisten laitteiden välisen yhteyden muodostumisen ja laitteiden välisen kommunikoinnin
  • Käytännössä miten viestit lähetetään ja miten niihin reagoidaan

OSI

  • Tiedonsiirtoprotokollan seitsemänkerroksinen malli
  • Kukin kerros käyttää yhtä kerrosta alempana olevia palveluita, ja tarjoaa itse palveluita yhtä kerrosta ylemmäs

TCP/IP

  • Kolmikerroksinen tiedonsiirtomalli
  • Sovelluskerros, kuljetuskerros ja verkkokerros

UDP

  • Protokolla, joka ei vaadi yhteyttä laitteiden välille, mutta mahdollistaa tiedostojen siirron
  • Huonompi kuin TCP/IP, sillä paketin perille menoa ei ole varmistettu

Luentopäivä 2: Protokollat, kommunikointijärjestelmät, siirtotiet, kerrosmallit

Toisen luennon aiheena olivat protokollat. En päässyt luennoille, mikä on hyvin harmillista, sillä en tiedä protokollista ennestään paljoakaan, vain TCP/IP-protokollasta internetin käytön yhteydessä tiedän pääpiirteet. Perehdyin luentomateriaaliin itsenäisesti. Listasin ylös mielestäni tärkeimmät muistettavat asiat:

Mikä protokolla on?

Protokolla on ikään kuin yhteinen kieli, kun eri järjestelmissä olevat oliot kommunikoivat keskenään. Se määrittelee, mitä, kuinka ja koska tapahtuu. Protokolla koostuu siis kolmesta osa-alueesta:

  1. Syntaksi (syntax), esimerkiksi sanasto ja tiedon muotoilu
  2. Semantiikka (semantics) eli toimintalogiikka, esimerkiksi virheiden korjaaminen
  3. Ajoitus (timing), esimerkiksi siirtonopeus ja pakettien järjestys
Protokollien perustoiminnot?
  • Segmentointi ja kokoaminen eli datan pilkkominen pienempiin osiin tai kokoaminen suurempiin lohkoihin. Syitä segmentointiin ja kokoamiseen voivat olla esimerkiksi verkon rajoitukset datalohkon koolle, tiedonsiirron nopeuden kasvattaminen sekä virheenkorjaus
  • Paketointi on ohjausinformaation, esimerkiksi osoitetiedon tai virheenkorjauskoodin lisääminen lähetettävään dataan.
  • Yhteyden hallinta: Yhteyden muodostaminen → tiedonsiirto → yhteyden purkaminen. Milloin yhteydellinen ja milloin yhteydetön tila?
  • Tietoyksiköiden numerointi, jotta varmistetaan niiden toimitus oikeassa järjestyksessä.
  • Vuon valvonta: Vastaanottaja säätelee lähettäjän lähetysnopeutta usean kerroksen protokollassa. Lähetys- ja vastaanottopuskureiden käyttö.
  • Virheiden havainnointi koodien avulla ja tiedon uudelleenlähetys. Virheitä tarkkaillaan eri tavoin, esimerkiksi saapuneiden pakettien vahvistus ja virheellisten pakettien vahvistus.
  • Osoitteet: Osoitustaso on kommunikoivan olion taso järjestelmässä. Globaalin osoitteen on oltava yksikäsitteinen ja kaikkialla käytettävissä. Osoitustila voi olla unicast, multicast tai broadcast.
  • Kanavointi: useita yhteyksiä yhteen järjestelmään, sekä yhteyden kuvaus joko ylemmältä tasolta alaspän tai päinvaston
  • Kuljetuspalvelut: prioriteetti, palvelun laatu ja tietoturva.

Kaikissa protokollissa ei ole kaikkia perustoimintoja!

Protokollien standardointi
  • Protokollat voivat olla erilaisten standardien mukaisia
  • Miksi standardointi? Varmistetaan järjestelmien fyysinen, sähköinen ja toiminnallinen yhteensopivuus. Perinteisesti verkkolaitevalmistajilla järjestelmien yhteensopivuus on toiminnan perusta, tietokonevalmistajat ovat halunneet sitouttaa käyttäjät omaan ympäristöönsä, nykyisin yhteensopivuutta vaaditaan kaikilta.
  • Standardoinnissa sekä hyviä että huonoja puolia: esimerkiksi se helpottaa tuotteiden vertailua ja kilpailuttamista. Toisaalta se bidastaa teknologista kehitystä, sillä standardointiprosessi on hidas.
  • IETF= internetin standardointiorganisaatio
  • Kansainväliset ISO-standardit
  • ITU-T-järjestön suositukset telekommunikointialan ongelmiin
Tiedonsiirto
  • Onnistunut lähetys koostuu kahdesta asiasta: lähetettävän signaalin hyvästä laadusta ja lähetettävän median ominaisuuksista
  • Erilaisissa kommunikointijärjestelmissä toimii erilaisia protokollia: Point-to-point, kahden laitteen välinen suora yhteys ja tiedonsiirto, multipoint-broadcast: enemmän kuin kaksi laitetta vastaanottaa yhtä lähetystä, switched network sekä internet.
  • Mihin suuntaan tieto kulkee? Simplex, half duplex, full duplex
  • Signaali voi olla analoginen tai digitaalinen, ero taajuuden vaihtelussa. Analoginen signaali vaihtelee hieman koko ajan, digitaalinen noudattaa tarkasti taajuutta, mutta voi siirtyä suuremmalle tai pienemmälle taajuudelle ja noudattaa taas tarkasti sitä.
  • Kaistanleveys eli bandwidth tarkoittaa signaalin spektrin leveyttä. Kaistanleveys ja tiedon siirtonopeus ovat suoraan verrannollisia.
Siirtotiet

Siirtoteitä on kahdentyyppisiä, johtimellisia ja johtimettomia. Johtimellisia siirtoteitä ovat esimerkiksi parikaapelit. Niitä on olemassa suojattuja ja suojaamattomia. Ne ovat vanha, halvin ja eniten käytetty siirtotie, jota hyödynnetään esimerkiksi puhelinverkoissa.

Toinen on koaksiaalikaapeli, jota käytetään esimerkiksi TV-verkoissa ja puhelinverkkojen runkoverkoissa. Optista kuitua taas hyödynnetään runkoverkoissa, kaupunkiverkoissa ja lähiverkoissa. Kaapelissa kulkeva valo tuotetaan diodilla eli LED:illä tai laserilla. Neljäs vaihtoehto ovat sähköjohdot.

Johtimettomia eli langattomia siirtoteitä ovat mikroaalto- ja satelliittilinkit sekä radio- ja infrapunalähetykset. Tällä tiedonsiirtotavalla tieto etenee ilmassa tai muussa väliaineessa antennien välityksellä. Lähetys voi olla suuntaamatonta tai suunnattu tiettyyn kohteeseen.

Luentopäivä 3

Luennolla käsiteltiin erilaisia linkkejä ja siirtoteitä, johtimellisia ja johtimettomia. Monet termit olivat tuttuja, mutta syvällisempi tietämys siirtoteiden toiminnasta puuttui. Tärkeää oli oppia käsitteiden välistä jaottelua ja niiden välisiä eroja.

Siirtoteitä on olemassa johtimellisia ja johtimettomia. Johtimellisessa siirrossa signaali liikkuu fyysisen kaapelin tai johdon kautta, johtimettomassa se kulkee esim. ilmassa tai muussa väliaineessa. Johtimelliset siirtotiet voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin: Parikaapeli, Koaksiaalikaapeli, Optinen kuitu sekä Sähköjohto.

Johtimettomia siirtoteitä on olemassa suunnattuja ja suuntaamattomia. Ne voidaan myös jaotella linkkityypin mukaan: mikroaaltolinkki, satelliittilinkki, infrapuna ja radiotie.

Johtimettoman siirron signaali etenee useimmiten ilmassa. Eteneminen voi tapahtua näköyhteysreittiä pitkin, sironnan avulla, ionosfäärin kautta tai maanpinta-aaltona. Signaaleilla on olemassa kolme perustaajuusaluetta. Myös antennityypillä on vaikutusta signaalin laatuun. Tarvittaessa voidaan käytää antenninvahvistimia.

Lähetettäviä signaaleita on erityyppisiä: 1.Digitaalinen data, digitaalinen signaali 2.Digitaalinen data, analoginen signaali 3.Analoginen data, digitaalinen signaali 4.Analoginen data, analoginen signaali

Itse lähetys voi olla synkroninen tai asynkroninen.

Täysin uutta asiaa olivat virheidenkorjausprosessi sekä virheiden hallintaan liittyvät käsitteet, kuten ARQ, Stop and wait, Selective reject ja Go Back N.

Luentopäivä 4

Päivän aiheina olivat tietoverkot, kanavointi, piiri- ja pakettikytkentäiset verkot, reititys sekä matkaviestinverkot.

Viikon aiheena olivat tietoverkot ja niiden kanavointi eli multipleksointi. Asiat olivat minulle täysin uutta tietoa, termistöä olin kuullut aiemmin jonkin verran, toimintaperiaatteet sen sijaan eivät olleet tuttuja. Listasin oppimispäiväkirjaan muutamia tärkeimpiä muistettavia asioita ja käsitteitä.

Kanavointi tarkoittaa sitä, että siirtokapasiteetti jaetaan useamman siirrettävän signaalin kesken, koska yksittäinen signaali harvoin vie koko siirtokapasiteettia. Kanavointi on siis myös kustannustehokasta.

Kanavointia voidaan hyödyntää sekä johtimellisessa että johtimettomassa siirrossa, esimerkiksi runkoverkoissa. Kanavointi voidaan jakaa eri tyyppeihin: taajuusjakokanavointi (FDMA), jolloin syötettävä data voi olla analogista tai digitaalista, ja jonka käyttökohde on esimerkiksi tv-kanavien välitys ja ADSL-internetyhteys. Toinen kanavointitapa on aikajakokanavointi eli TDMA, joka perustuu eri signaalien viipalointiin, ja jota käytetään sekä puhe- että digitaalisen datan siirrossa esimerkiksi kaapelimodeemeissa.

Kolmantena löytyy koodijakokanavointi eli CDMA jota käytetään johtimettomilla siirtoteillä joko analogisen tai digitaalisen datan siirtoon analogisella signaalilla esimerkiksi bluetooth-laitteissa. Neljäntenä on aallonpituusjakokanavointi (WCDMA), jota käytetään laajakaistayhteyksissä ja esimerkiksi 3g-verkoissa. Siirtotienä tässä voi olla esimerkiksi optinen kuitu.

Toinen viikon aihe olivat tele- ja dataliikenteen väliset erot. Molemmat verkkotyypit ovat nk. kytkentäisiä verkkoja. Puhelinverkkoja ovat esimerkiksi ISDN ja GSM. Dataverkkoja ovat esim. lähiverkot, internet ja GPRS.

Kolmantena käsiteltiin piiri- ja pakettikytkentöjä näissä liikennetyypeissä. Teleliikenteessä tarvitaan reaaliaikainen kommunikointiväylä, jolloin piirikytkentä on parempi vaihtoehto. Dataliikenteessä tärkeämpää on kommunikointiväylän käytön tehokkuus. Tällöin tulee kyseeseen pakettikytkentä.

Päivän aihe oli myös reititys ja sen strategiat. Reititys voi olla joko satunnaista tai mukautuvaa. Reitityksen algoritmejä ovat esimerkiksi Dijkstran ja Bell-Fordin algoritmit.

Tärkeä aihe oli myös tiedonsiirron ruuhkautuminen ja ruuhkan hallinta.

Luentopäivä 5

Luennoilla käsiteltiin verkkoja ja sovelluksia.

Viidennellä viikolla käsiteltiin langattomia verkkoja, sovelluksia ja matkapuhelintekniikkaa. En ollut paikalla, joten perehdyin oppimateriaaliin itsenäisesti.

Matkapuhelinverkko perustuu solurakenteeseen. Vanhempaa verkkotyyppiä edustaa 2g-verkko. Uudempia verkkotyyppejä ovat 3g- ja 4g-verkot. Itse solut voivat olla mikro- tai makrosoluja.

Lähiverkkojen (LAN eli Local area network) käyttö on yleistynyt suuresti niiden edullisuuden ja siirron tehokkuuden ansiosta. Lähiverkkotyyppejä ovat esim. WLAN ja ethernet. Tiedonsiirto perustuu nykyisin pääasiassa TCP/IP:hen. Siirtotiet lähiverkossa voivat olla johtimellisia tai johtimettomia (langallinen ja langaton internet.

Lisäksi päivän aiheita olivat tietoturvakysymykset, jotka itseäni erityisesti kiinnostavat. Tämän luennon asiat olivat mielestäni kurssista ne kaikkein kiinnostavimmat, koska käsitteet olivat tuttuja arkielämästä, ja oli mielenkiintoista päästä perehtymään tekniikkaan niiden takana.

II Kotitehtävät

Kotitehtävä 1

KODIN TIETOLIIKENNE YHTENÄ KUVANA

Minusta on aina tuntunut siltä, että kotonani ei ole kovin paljon tietoteknisiä laitteita tai elektroniikkaa. Tietotekniset laitteeni ovat televisio, digiboksi, kannettava tietokone, modeemi internet-yhteyttä varten, kelloradio, matkapuhelin ja autonavigaattori.

Tärkein ja eniten käytössä oleva näistä laitteista on tietokone. Tietokonetta käytetään tekstinkäsittelyyn ja taulukkolaskentaan opiskelutarkoituksissa, elokuvien katseluun ja musiikin kuunteluun sekä internetin käyttöön. Tietokoneessa on langaton internet-yhteys. Tärkeimpiä käytettäviä sovelluksia tai palveluita ovat uutissivustot, sähköpostit, Facebook, internet-pankki sekä verkkokaupat.

Matkapuhelinta käytetään pääasiassa soittamiseen ja tekstiviestien lähettämiseen. Kännykässä on internet-yhteys, joten sillä voidaan myös lähettää ja lukea sähköpostia sekä selailla internetiä. Viime aikoina yhdeksi tärkeimmistä kännykällä käyttämistäni palveluista onkin muodostunut bussiyhtiön aikatauluhakusivusto, sillä liikun paljon bussilla.

Matkapuhelimessa on myös navigaattori, joten vierailla paikkakunnilla liikuttaessa se on ollut hyödyllinen apuväline. Kännykkää on tullut käytettyä myös usb-modeemina kannettavassa tietokoneessa.

Televisio ja digiboksi vastaanottavat ohjelmia kaapeliverkossa. Kotonani on tarjolla vain ilmaiset kanavat. Katson televisiota erittäin vähän. Televisiota enemmän käytössä on vanhanmallinen FM-kelloradio, josta kuunnellaan satunnaisesti musiikkia. Lisäksi minulla on autossani GPS-navigaattori, jolla navigointi on ilmaista.

Kolme tärkeää mieleeni tullutta kysymystä, kun mietin kotini tietoliikennelaitteita ja siihen liittyvien palveluiden käyttöäni: Toiseksi, onko internet-pankin, sähköpostin ja muiden yksityisiä tietoja sisältävien sovellusten käyttö oikeasti turvallista kännykällä? Onko luottokortilla maksaminen internetissä turvallista? Olen harrastanut tätä paljon, eikä mitään ole koskaan sattunut, mutta asiasta kuitenkin puhutaan jatkuvasti. Entä kuinka paljon jätettä tietoteknisistä laitteista syntyy, ja miten sitä voitaisiin vähentää?

Kotitehtävä 2

Tehtäväkuvaus: Valitse haluamasi aihealue ja etsi siihen liittyvä protokolla. Tutustu protokollaan ja mieti kuinka protokolla vaikuttaa valitsemasi aihepiirin toimintaan. Esitä www-osoite käyttämääsi protokollaan.

KODIN TIETOLIIKENNE: 3 PROTOKOLLAA

BLUETOOTH Bluetooth-yhteyttä voidaan käyttää siirrettäessä pienehköjä tiedostoja matkapuhelinten välillä. Bluetooth-protokolla on esitetty seuraavassa linkissä: www.baracoda.com/shared_docs/bluetooth_protocol.pdf

DIGI-TVhttp://www.etsi.org/deliver/etsi_en/300400.../en_300429v010201p.pdf Digitaalisen television lähetysten jakelu toimii DVB-standardin mukaan.

GPS-NAVIGAATTORIhttp://www.kh-gps.de/nmea-faq.htm GPS-laitteet käyttävät NMEA 0183-protokollaa.

Kotitehtävä 3

Tehtäväkuvaus: Kolmannessa kotitehtävässä tarkastallaan laitteiden ja palveluiden hyödyntämiä siirtoteitä ja tiedon koodausta. Eli jälleen käsitellään 3 eri tapausta ja niistä käytetty siirtotie ja sillä käytetty koodaus. Jos käytetään ilmatietä niin olisi hyvä selvittää taajuusalue jolla toimitaan.

BLUETOOTH Bluetooth-yhteyttä käytetään siirrettäessä dataa esimerkiksi kahden matkapuhelimen tai matkapuhelimen ja tietokoneen välillä. Siirtotienä toimii langaton infrapunayhteys. Koodaus on FSK-tyyppiä. Sopiva taajuusalue on 2,4 Ghz.

DIGITELEVISIO Siirtotienä toimii kaapeliverkko. Mikäli halutaan katsoa satelliittikanavia, tällöin siirtotienä toimii myös ilma. Paras taajuusalue satelliitin välityksellä tapahtuvalle tiedonsiirrolle on 1-10GHz. Digitaalisen lähetyksen koodaus on Q-PSK-tyyppistä.

GPS-NAVIGAATTORI Navigaattorin siirtotie on johtimeton ja perustuu myös satelliittin ja navigaattorilaitteen väliseen tiedonsiirtoon. Koodausta on kahta tyyppia, julkinen C/A-koodi sekä Yhdysvaltain sotilasvoimien yksityinen P-koodaus. C/A:n käyttämä taajuus on 1575.42 megahertsiä. Lähde: http://www.csr.utexas.edu/texas_pwv/midterm/gabor/gps.html

Kotitehtävä 4

Tehtäväkuvaus: Tarkastallaan 4. kotitehtävässä siirtotien/verkon hyödyntämiseen ja tehokkuuteen liittyviä asioita. Riippuen kunkin tarkastelemista laitteista/sovelluksista/teknologioista pohtikaa hieman kuinka valituissa lähestymistavoissa siirtotien/siirtoverkon tehokas käyttö on huomioitu. Onko kyse kanavoinnista vaiko verkkotekniikoista joilla tehokkuus ja yhtäaikainen käyttö saadaan aikaiseksi.

BLUETOOTH Tehokkuutta voidaan parantaa CDMA-kanavoinnilla. Kanavointia hoitaa signaalin lähettävä päätelaite. Vastaanottajan yksilöi laiteosoite. Kanavoinnilla saadaan koko taajuusalue ja kaikki aikaviipaleet käyttöön. Myös häiriöiden vaikutus pienenee ja laitteiden tehonkulutus vähenee.

DIGITELEVISIO Televisiokanavien toisistaan erottelussa käytetvään FDMA-kanavointia. Tässä kanavointityypissä data voi olla digitaalista tai analogista. Vastaanotin käytttää kaistanpäästösuodattimia erottaakseen oikean signaalin.

GPS-NAVIGAATTORI Tiedonsiirron tehokkuutta dataverkossa parannetaan pakettikytkentäisen verkon avulla. Data on jaettu siirtotiehen nähden sopivankokoisiin paketteihin. Kun yhteydessä on ruuhkaa, lähetys ei katkea vaan paketit saapuvat perille vain suuremmalla viiveellä. Paketeille voidaan myös määritellä prioriteetteja. Kanava on myös varattuna vain silloin, kun paketteja siirretään.

Kotitehtävä 5

Tehtäväkuvaus: Kokonaiskuva sovelluksen käyttäytymisestä eli pohtikaa yksittäisen sovelluksen (oma valinta) toimintaa aina sovellustasosta varsinaiseen bittien siirtoon. Pyrkikää luomaan kokonaiskuva, jossa kurssilla käydyt asiat nivoutuvat yhteen.  Tietoturva eli tutustukaa tietoturva-asioihin kappaleen 23 (ja 24) mukaisesti ja liittäkää tietoturva aiemmin käsiteltyihin konteksteihin.

BLUETOOTH JA VALOKUVIEN SIIRTO Valitsen aiheeksi arkipäivän tavanomaisen tilanteen: valokuvien siirtämisen matkapuhelimen kamerasta tietokoneelle bluetooth-yhteyden avulla. Tämä on mielestäni hyvä aihe myös siksi, että juuri tämän asian tietoturvallisuus on mietityttänyt minua. Prosessi kuvataan ”ylhäältä alaspäin” eli alkaen siitä, mitä käyttäjä näkee ja tekee, edeten tarkemmalle tasolle.

Käytännössä käyttäjä luo yhteyden matkapuhelimen ja tietokoneen välille kytkemällä bluetooth-yhteyden päälle molemmista laitteista, ja nimeämällä ne. Laitteilla on oltava nimi yhteyden muodostamiseksi. Tämän jälkeen haluttu tiedosto lähetetään matkapuhelimesta valittuun kohteeseen (tietokoneelle annetun nimen perusteella). Lähetyksen vastaanotto hyväksytään tietokoneella, ja tiedon siirto voi alkaa. Käytettävät sovellukset ovat yleensä sisäänrakennettuja laitteiden käyttöjärjestelmiin. Bluetooth koostuu kolmesta osasta, jotka ovat radio-osa, radiolinkin hallintaosa ja yhteydenhallinta. [2]

Tiedonsiirron protokollia on bluetooth-tekniikassa useita. Ne toimivat omissa kerroksissaan. [3] Alimmalla eli radiokerros, keskimmäisenä on kantataajuuskerros, ylimpänä on yhteydenhallintakerros, jossa toimii esimerkiksi LMP-protokolla. Bluetooth-yhteydessä voidaan hyödyntää yleisiä protokollia kuten TCP ja UDP, mutta nimenomaan Bluetoothia varten kehitettyjä protokollia ovat RFCOMM, SDP, TCS , L2CAP , AUDIO , LMP ja Baseband . [2]

Verkko, joka laitteiden välille muodostuu, on nimeltään pikoverkko, joka on PAN-tyyppinen verkko. Verkossa voi olla kerrallaan yhteensä kahdeksan laitetta. [4] Siirrettävä tieto liikkuu verkossa paketteina. Siirtotienä toimii lyhyen kantaman, noin kymmenen metrin päähän [1] ulottuva radioyhteys. Käytettävä taajuus on noin 2,4 gigahertsiä. Bluetooth-laitteet myös osaavat ”hyppiä” niiden taajuuksien yli, joita muut laitteet käyttävät. Näin useiden lähekkäin olevien käyttäjien lähettämät tiedot eivät sekoitu. Kanavointi tiedonsiirrossa on tyypiltään aikajakokanavointia, se voi olla synkronista tai asynkronista.

Tietoturvariskit näyttäisivät kohtuullisen suurilta bluetooth-yhteydessä. Laitepareja onkin syytä luoda vain luotetuissa tiloissa ja luotettujen tahojen kanssa. Myös esimerkiksi toisen laitteen kadotessa laitepari on tärkeää purkaa, jotta asiattomilla ei synny pääsyä parin toiseen laitteeseen. Virusten ja haittaohjelmien ehkäisemiseksi dataa kannattaa vastaanottaa vain tunnetuista lähteistä.

Tehtävässä käytetty seuraavia lähteitä: [1, 5] (http://compnetworking.about.com/cs/bluetooth/g/bldef_bluetooth.htm) [2] http://fi.wikipedia.org/wiki/Bluetooth#Bluetooth-protokolla [3] www.baracoda.com/shared_docs/bluetooth_protocol.pdf [4] http://www.palowireless.com/infotooth/tutorial.asp

III Viikoittainen ajankäyttö

* Luentoviikko 1 Lähiopetus: 6 h Kotitehtävät 1,5h

* Luentoviikko 2 Lähiopetus: 0h Itsenäinen luentomateriaaleihin perehtyminen: 1h Kotitehtävät: 2h

* Luentoviikko 3 Lähiopetus: 0h Itsenäinen luentomateriaaleihin perehtyminen: 2h Kotitehtävät: 2,5h

* Luentoviikko 4 Lähiopetus: 0h Itsenäinen luentomateriaaleihin perehtyminen: 2,5h Kotitehtävät: 3h

* Luentoviikko 5 Lähiopetus: 0h Itsenäinen luentomateriaaleihin perehtyminen: 2h Kotitehtävät: 3,5h