meta data for this page
  •  

Juhana liimataisen Wiki

(Valmis 5.12.2011)

Oppimispäiväkirja

Oppimispäiväkirjaan kirjataan omalta osin omaan oppimiseen vaikuttavia tekijöitä.

Ennakkonäkemys aihealueesta

Kurssin aluksi kirjattuja näkemyksiä tietoliikenteestä:

Ennakkotehtävä 1. Ennakkokäsitys aiheesta:

Tietoliikenne - mitä se on?

En ole asiaa koskaan aiemmin miettinyt kokonaisuutena. Ehkäpä jos termi pitäisi määritellä, niin se olisi kokonaisuus, joka mahdollistaa tiedon siirtämisen ja lisäksi itse siirtämis/siirtymistapahtuma. Koostuu laitteista, käyttäjistä ja taustalla pyörivistä laitteista ja järjestelmistä. Lisäksi parikeskustelussa pohdiskelimme sitä, mistä tietoliikenne alkaa. Onko se silloin kun jotain tehdään viestin välittämiseksi vai kenties jo silloin kun päässä herää ajatus, että jotain pitäisi viestiä jollekin toiselle. Päädyimme humanistin lopputulokseen, eli että tietoliikenne alkaa jo silloin, kun viesti siirtyy vasta lähettäjätahon omassa päässä.

Reflektointi kurssin jälkeen: Tuo edellä oleva termin määrittely vaikutti aika hyvin oikeaan osuneelta arvaukselta. Siinä mainitaan aika monia kurssilla käsiteltyjä asioita. Kurssin antina uskoisin että olen saanut jonkinlaista kokonaiskuvaa ja käsitystä tiedonsiirrosta ja sen tarvitsemasta tekniikasta ja teknologiasta. Kokonaiskuva kentästä on varmasti jäsennellympi ja oikeampi kuin se oli ennen kurssia. Olen oppinut sopivassa suhteessa sekä yksityiskohtaista tietoa, että näitä pikku osasia linkittäviä, yhdistäviä tekijöitä. Ja tätä kautta tietysti jopa kokonaisuuksia. Ei kurssi siis hukalle ole mennyt.

Luentoyhteenvedot osana oppimispäiväkirjaa

Luentopäivä 1:

Mitä opin, mikä oli päivän tärkein sanoma kysytään tehtävänannossa.

Itselleni aihe on kokonaisuutena vieras. Kuitenkin ensimmäisellä luennolla sain sellaisen käsityksen, että kurssin aikana pyritään luomaan jokaiselle kokonaiskäsitys asiasta ja ymmärrys siitä miten tietoliikenne päälinjoiltaan toimii, miten se liittyy muuhun maailmaan ja missä kaikkialla sitä yleensä ottaen esiintyy. Tämä lisäsi kurssin kiinnostavuutta, sillä pidän yleensä kursseita, joissa ei keskitytä johonkin pieneen yksityiskohtaan syvällisesti vaan selvitetään laajoja kokonaisuuksia ja erityisesti niiden yhteyksiä ympäröivään maailmaan. Lie ymmärrettävää tutalaiselle, joka ei oikeasti osaa mitään mutta tietää sitä sun tätä, sieltä sun täältä..^_^

Luennolla valitut ennakkotehtäväsanat olivat melko teknisiä (verrattuna edellisvuoteen ainakin), itse olisin mieluummin ottanut listalle edellisvuoden kaltaisia ns. pehmeitä termejä, kuten palvelut, liiketoiminta tai kommunikaatio. Koska en huomannut möykätä asiasta luennolla, on kai tyytyminen näihin. Luennolla esitellyt yleistävät listaukset esim. (mega)trendeistä, tietoliikenteen eri osien syklisyydestä tai yleensä kommunikaatiojärjestelmistä, olivat varsin kansantajuisia. Kuitenkin ovat sellaisia asioita, joita ei tule juurikaan mietittyä, jollei niitä jossain yhteydessä nosteta esiin. Sen puoleen kurssi toimii jopa yleistiedollisena ajatustenherättäjänä. (Mitä ovat kommunikaatiojärjestelmässä vähintään tarvittavat osat? Mitä lisäpalikoita siinä voi tämän minimivaatimuksen lisäksi olla? jne..)

Myös nuo eri näkökulmat koko kenttään tuovat uutta mielenkiintoista näkemystä asiaan. Kuinka erilainen on vaikka teknologiasta kiinnostuneen ihmisen näkemys verrattuna käyttäjäkeskeiseen näkemykseen. Toiselle (ehkä hieman kärjistäen) laitteita käyttävä ihminen on se järjestelmän inhottava epärationaalinen palikka, joka voi toimia samassa tilanteessa monella ja täysin ennalta arvaamattomalla tavalla, Toiselle käyttäjä on puolestaan se taho, jonka tarpeita tyydyttämään koko järjestelmä on luotu. Luentojen kommunikaatiomalli-osiossa tärkeimpänä antina uskoisin olevan se, että opiskelijat ymmärtävät, mitkä tekijät mallissa ovat tärkeitä. Esimerkiksi tietovuon hallintaa, virheettömyyden varmentamista ja virheiden korjaamista tai virheistä toipumista ei varmaan tulisi ajatelleeksi pintapuolisella ajattelulla.

Kerrosmallitkin uskoisin ymmärtäneeni jollakin tasolla. Uskoisin että kokonaisuuden käsittämisen kannalta tärkeää on tietää ainakin, minkälaisia malleja on ja miksi ne ovat sellaisiksi tehty. Myös se, että jokaisen kerroksen tulisi olla itsenäine kokonaisuus, jota voi muokata ilman että muihin osiin tarvitsee puuttua, rajapintojen tarpeet sekä merkitys ja se, että miten siirron eri vaiheissa tarvittavat tiedot ovat sisällytetty lähetetävään kokonaisuuteen ovat oleellisia ja “syytä osata” -asioita. Myös protokollien merkitys ja niiden pääperiaatteet ovat käsittäkseni kurssin perusantia. Eri kerrosmalleja (2. luentokalvopaketin loppuosa) ei lie käsitelty luennoilla vielä ihan noin tarkkaan, tai sitten olen huomaamattani nukkunut ja asia on mennyt ohi.

Kokonaisuutena luennot lisäsivät ymmärtämystäni tietoliikenteen eri osa-alueista, mutta joissain kohdissa saatoin tipahtaa osin (ei OSIn) kärryiltä kun lyhenteitä vilisi melko runsaasti esityksessä. Lienevät tarpeellisia, mutta ensimmäisillä luennoilla voisi riittää vähän vähempikin. Pääosin olin kuitenkin tyytyväinen luentoon yleensä ja erityisesti itseeni, koska tunsin oikeasti oppineeni jotain.

Luentopäivä 2:

Toisen luentopäivän aamusta jouduin jättäytymään pois työesteiden takia. Samaisesta syystä pistokokeet jäivät kokematta.

Protokollat ja niihin liittyvät vaatimukset tuntuivat aivan järkeenkäpäisiltä asioilta. Ovat ehkä, taas kerran, sellaisia asioita joita ei tule ajatelleeksikaan muulloin. Nyt kurssin yhteydessä kun asioiden taustat selvitetään ja oppimista tuetaan havainnollisilla kuvilla, niin asiat selviävät kummasti. Osattavia asioita ovat syntaksi, semantiikka ja ajoitus, sillä tasolla että mitä mikäkin tarkoittaa ja miksi ne ovat tärkeitä. Loput protokollien vaatimukset ovat myös hyvin loogisia ja periaatteessa ne voitaneen johtaa noista edellämainituista perusasioista.

Standardiosion alku on hyvin yleispätevää minkä hyvänsä teollisuudenalan standardeista. Samat ongelmat ja vitsaukset tuntuvat olevan standardien kohdalla hyvin yleisiä. Suurin ero on standardisoinnin nopeudessa. Perinteisemmillä teollisuudenaloilla ei standardit eikä edes suositukset mene läpi muutamissa kuukausissa tai vuodessa vaan puhutaan useista vuosista. Eri organisaatioiden esittely tuntui hieman joutavalta, koska itselleni ei tästä osiosta jäänyt juurikaan mieleen mitään. Standardien valmistelu ja eteneminen putken läpi sensijaan oli kiinnostavaa, koska samanlaiset prosessit ovat tuttuja nykyisen työni parista.

Kommunikaatiojärjestelmät olivat taas yleistiedollista asiaa, siihen saakka kunnes päästiin aalto-oppi osuuteen. Termit ja periaatteet ovat vanhastaan tuttuja, mutta en aivan täysin ymmärtänyt kaikkea luennosta. Se nyt jäi tärkeimpänä mieleen, että kaistanleveyden eli taajuusalueen ja tiedonsiirtonopeuden välillä on voimaisa yhteys.

Luentopäivä 3:

3. luentopäivän oppimispäiväkirjaa kirjoitan niin, että luennolla tehdyt muistiinpanot ovat kerrankin käsillä. Saas nähdä onko siitä mitään apua. Alussa käsiteltiin siirtoteitä, johtimellisia ja johtimettomia. Sitten oli hieman yleistä tietoa signaaleista, niiden kulkuun vaikuttavista tekijöistä, etäisyyden, kaistanleveyden ja siirtonopeuden välisitä yhteyksistä. Seuraavaksi käytiin aallonpituusalueita ja millä siirtoteillä käytetään mitäkin taajuusaluetta. Eri siirtoteiden ominaisuuksiin ja käyttöalueisiin tutustuttiin, taas sekä johtimellisiin että johtimettomiin. Erityisesti johtimettomia yhteyksiä tarkasteltiin laajalti. Sitten kun siirryttiin signaalin koodausosioon, tuntui siltä että ymmärrän kyllä osaset (eli ajatuksen että tarkoituksena on siirtää dataa 1 ja 0 muotoon muunnettuna), mutta kokonaisuus jäi kuitenkin hieman leijumaan. Ymmärsin mielestäni jopa jollain tasolla eri signaalinkoodaustapojen syitä (Miksi tehdään niinkuin tehdään), mutta siltikään en asiaa aivan täysin sisäistänyt. Sitten taas kun mentiin eri signaalityyppeihin, niin pääsin paremmin kärryille. Asia, joka ei välttämättä helpota oppimista on opintomateriaalissa olevat kalvot, joita ei luennoilla käsitellä. Jos luennon aikana palataan aina silloin tällöin parikymmentä kalvoa takaisinpäin ja sitten hypätään muutaman kymmentä kalvoa yli, ei asian perusteita opiskeleva tahdo pysyä mukana. → punainen lanka menee niin solmuun, että asioiden oikein ymmärtämisestä ei ole täyttä varmuutta. Jos luentokalvoissa olisi vain se ydinsisältö ja lisäoppi näytettäisiin vaikka erilliseltä kalvosarjalta, niin tiedon omaksuminen olisi varmasti helpompaa. Se on totta, että nyt luennoilla on pysyttävä valppaana, että kalvoista saa valikoitua tärkeät ja vähemmän tärkeät erilleen.. Lopussa oli kaksi pienempää kalvosarjaa, joista jälkimmäisessä käsiteltiin erilaisia tapoja, jolla tiedonsiirrossa tapahtuvia virheitä ja pakettien häviämisiä korjataan.

Luentopäivä 4:

Pistareita ei ollutkaan, vaikka olin jopa valmistautunut niihin.. No jospa se lukeminen ei olisi mennyt hukkaan. Luennoilla käsiteltiin kanavointia, jonka käsitin tiedonsiirtoväylän käytön tehostamiseksi. Useampi tietopaketti voi käyttää samaa sirrtolinjaa yhtä aikaa. Nerokasta! Eri lähetystaajuuksiin perustuvat järjestelmät vaikuttivat taas maalaisjärjellä ymmärrettäviksi asioiksi samoin kuin aikajako systeemit. Myös taajushyppelysysteemeistä uskoisin ymmärtäneeni oleelliset osiot, tosin en aivan kaikkea. Verkko-osassa oli esillä piiri- ja pakettikytkentäiset verkot. Taas käytiin läpi eroja ja ominaisuuksia. Taso oli sellainen, jonka omaksuminen luennolla onnistuu, tuntui siltä, että luennolta jäi jotain myös päähän. Seuraavan kalvosarjan aihe, reititys oli jopa kiinnostavaa. Vähän saman kaltaista kuin tilastomatematiikka, mutta vähän erilisena sovellutuksena. Reititysalgoritmit, joita luennoilla esiteltiin olivat helpomman oloisia kuin olin uskonut. Toki tällaisella pintaraapaisutasolla useimmat asiat vaikuttavat yksinkertaisilta. Viimeisessä luentokokonaisuudessa käsiteltiin verkon ruuhkatilanteita, niiden syntyyn vaikuttavia syita ja keinoja tilanteen ratkaisemiseki. Esimerkit auttoivat asian ymmärtämisessä.

Luentopäivä 5:

Viimeisen luentopäivän aiheena olivat matkaviestinverkot. Solumainen verkkorakenne antaa lisää kapasiteettia tiedonsiirtoon, koska pieniä lähetyssoluja käyttämällä samaa taajuutta voidaan käyttää tiheämmässä. Hunajakennojen näköisillä soluverkon kuvaajilla asiaa havainnollistettiin ja uskoisin ymmärtäneeni asian pääosin. Sitä en ollut koskaan ajatellut, miksi englanniksi matkapuhelimia kutsutaan cellular phone:iksi. Nyt sekin sitten selvisi. Se on myös hyvä asia muistaa, että langattomat viestimet hyödyntävät mahdollisimman paljon johtimellisia yhteyksiä, vain niin pieni pätkä yhteydestä, kuin mahdollista siirretään langattomana. Luennolla käytiin myös läpi langattomien verkkojen kehitystä ja eri “sukupolvia”. Seuraavaksi käsiteltiin erilaisia lähiverkkoja. Tämän luennon aikan mieleeni tuli tuntemuksia, että olen tuohon “token ring” termiin ja sen toimintaan tutustunut lyhyesti 90-luvun loppupuolella ja tämän samaisen koulun (LTKK) tuotantotalouden osaston kurssilla. Jotain on siis jäänyt päähän niinkin kaukaisilta ajoilta. Eli siis kurssilla käsiteltiin erilaisia mahdollisisa topologioita eli verkon mahdollisia muodostamistapoja. Itse olen oikeastaan aina käsittänyt termin LAN tarkoittavan langatonta verkkoa, mutta hienoa havaita taas oppimista tapahtuneen/tapahtuvan. (Vaikka sitten yksinkertaisemmissakin asioissa..) Jostain syystä luennon loppupuolelta ei jäänyt hirveän selkeitä muistikuvia. Aivan lopussa käytiin erilaisia tenttikysymysasioita läpi ja tulkitsin asian niin, että nippelitietoa tärkeämpää tentissä on hallita suurempia kokonaisuuksia ja ymmärtää asioita. En ole täysin varma, saavutinko tätä tasoa aivan kaikilla kurssin osa-alueilla, mutta pääosalla aiheista kuitenkin kehitystä tapahtui reilusti.

Kotitehtävä 1

Tehtäväkuvaus: Luo kuva jonkin paikan tietoliikenteeseen liittyvistä laitteista, niiden käytöstä ja yhteistoiminnasta. Kerro myös kyseisten laitteiden mahdollisista palveluista.

Tehtävä: Kerron metsämökkini/viikonloppuasuntoni hyvin vaillinaisesta tietoliikennelaitteistosta. En piirrä kuvaa, vaan maalaan lukijan silmien eteen hahmotelman laitteistosta. Mökistä löytyvät kannettava tietokoneeni, jossa on ns. mokkulan kautta toimiva verkkoyhteys. Työnantajan tarjoamassa niin sanotussa älypuhelimessa on älyn sijaan samaista langatonta verkkoa hyödyntävä verkkoyhteysmahdollisuus. Lisäksi samalla laitteella voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Nurkasta löytyy myös analoginen radiovastaanotin. Televisiota ei ole tai tarkemmin ottaen televisio on, muutta digivastaanotinta ei ole, joten televisiosta ei näy kuva, ei kuulu ääni. Auton hansikaslokerosta löytyy sateliittinavigaattori ja lisäksi mökin seinään tulee pylväästä maavetona johto, jonka luulen olevan puhelinkaapeli. Muita tietoliikenteeseen liittyviä teknisiä laitteita en usko olevan. Eräänlaista tietoliikennettä on sekin, että kun olen paikalla, niin pimeällä pihavalo palaa, ja tämä on merkkinä ohikulkijoille että paikalla ollaan. Tarkemmin mietittyäni huomasin vielä, että avaimenperissäni roikkuu erilaisia kulkuoikeusläpysköita, jotka lienevät kuitenkin passiivisia ja tarvitsevat jonkin ulkopuolisen aktiivisen signaalin toimiakseen. Lisäksi auton avaimissa on lukitusta käyttävä lähetys (/vastaanotto?) vempele ja lisäksi siinä on myös jonkinlainen langaton tunniste, jolla auto tunnistaa oikean avaimen ja kytkee ajoneston pois. Ulkoseinällä oleva lamppu myös syttyy liikkeen voimasta, eli kai siinäkin on jonkinlaista kommunikaatiota havaittavissa.

Yhteistoimintaa (aktiivista, muutakin voi olla, mutta siitä en ole tietoinen tai en sitä käytä) on ainakin seuraavien laitteiden välillä: Mokkula ja tietokone kommunikoivat keskenään. Mokkula ja linkkiasemalla oleva lähetin/vastaanotin kommunikoivat myös (satunnaisesti) keskenään. Matkapuhelin ottaa myös yhteyksiä samaan linkkiin (tai ehkä eri, koska palveluntarjoaja on eri, samoin verkon voimakkuus), periaatteessa voisi olla myös mahdollista, että matkapuhelin ja tietokone ottavat yhteyksiä keskenään, mutta ne ovat siinä määrin eri aikakauden laitteita, että tämä yhteys vaatisi mahdollisesti jotain lisälaitteistoa (bluetooth tietokoneeseen?), joten näiden laitteiden välinen kommunikointi on nykyään hyvin vähäistä. Radiovastaanotin vastaanottaa talon katolla olevan haravan kautta radioaaltoja samoin kuin autonavigaattori vastaanottaa jonkinlaisia signaaleja sateliiteista, kun se on kytketty päälle. Puhelinlinja ei ole aktiivisesti käytössä, varmaan se olisi tarvittaessa käyttökuntoinen.

Laitteita ovat melko vähällä käytöllä. Puhelinta käytetään soittamiseen ja tekstiviesteihin, joskus harvoin esimerkiksi sadepilvikarttojen tarkistamiseen, jotta tietokonetta ei tarvitse sen vuoksi käynnistää. Tietokonetta käytän lähinnä koulutehtävien tekemiseen ja satunnaisesti tiedonhakuun. Radiovastaanotin toimii toisinaan taustamelun tuottajana tai sitten kuuntelen siitä Etelä-Karjalan radion toiveiden toria. Autonavigaattorin käyttöä pyrin välttämään viimeiseen asti uusavuttomuuden välttämiseksi, joskus toki sitäkin käytän. Tietokoneen vähäinen käyttö on seurausta siitä, että verkkoyhteys on toisinaan vaikea löytää. Laitteen sijainti mökin sisällä on ratkaisevassa asemassa, vaikka verkon löydyttyä signaali on melko voimakas. Miksihän näin? (Kysymys 1) Voisikohan tätä yhteyttä kenties tehostaa jollakin tavalla, lisäantennilla tms.? (kysymys 2) Lisäksi saatan pohdiskella, että mitä muita hyödyllisiä sovellutuksia on tarjolla. (kysymys 3) Voisiko esimerkikisi lämmityksen kytkeminen normaalilämpötilaasetukselle verkon kautta tai matkapuhelimella olla tällainen hyödyllinen sovellus ja kuinka se toimii?

Kotitehtävä 2

Ensimmäisten luentojen kotitehtävissä selvititte laitteita ja palveluita. Tässä kotitehtävässä selvitetään laitteiden ja palveluiden käyttämiä protokollia. Selvittäkää 3 eri protokollaa joita omassa ympäristössänne on käytössä ja etsikää protokollan standardi/määritelmä ja liittäkää kotitehtäväänne linkki ko. protokollaan..

Haettaviksi protokolliksi valitsin yleisimmän internetissä käytettävän protokollan, eli http:n (HyperText Transfer Protocol) RFC:n yhteenvedosta käy ilmi muun muassa, että protokolla on ollut käytössä www-käytössä vuodesta 1990. Tässä linkki RCF 2616:een

Seuraavana valitsin IP:n, joka on Wikipedian mukaan “TCP/IP-mallin Internet-kerroksen protokolla, joka huolehtii IP-tietoliikennepakettien toimittamisesta perille pakettikytkentäisessä Internet-verkossa. Se on myös koko Internetin ydin ja ainoa asia, mikä kaikkia Internetiin liitettyjä koneita yhdistää.” Linkki RCF 791:een löytyy täältä.

Kolmas protokolla on luennoillakin tarkemmin käsitelty ftp-protokolla. Sitä käytetään tiedostojen siirtoon kahden tietokoneen välillä niin, että toinen kone on palvelin ja toinen asiakas. Kyseinen protokolla on perusteiltaan hyvin vanha (70-luvulta) mutta silti se on yleisesti käytössä. Ftp on lyhenne sanoista file transfer protocol. Protokollan määrittävä standardi rfc959 löytyy täältä

Kotitehtävä 3

Kolmannessa kotitehtävässä tarkastallaan laitteiden ja palveluiden hyödyntämiä siirtoteitä ja tiedon koodausta. Eli jälleen käsitellään 3 eri tapausta ja niistä käytetty siirtotie ja sillä käytetty koodaus. Jos käytetään ilmatietä niin olisi hyvä selvittää taajuusalue jolla toimitaan.

Ensimmäisenä käsittelen perinteisen radioohjelman siirtotien. Tässä en käytä mitään sen kummempia lähteitä, vaan yritän hyödyntää aikaisempaa osaamista alalta..:) Ennen lähetysaseman antennia signaali on voinut olla sekä analogisessa että digitaalisessa muodossa, joten siihen en ota sen enempää kantaa. Myöskään siirtolinkeistä paikallisille alilähettimille en varmasti suoraan osaa sanoa, sen niistä tiedän, että siirtosignaali pyritään suuntaamaan mahdollisimman tarkasti vastaanottavaan asemaan ja antennin ominaisuuksilla lähetyssignaali pyritään saamaan mahdollisimman kapeaksi ja teräväksi, jotta hajasäteilyä olisi mahdollisimman vähän. Varsinainen lähetyssignaali on taajuusmoduloitu analoginen signaali, jonka taajuusalue vaihtelee 88-107 MHz:in välillä. Tämä puolestaan lähetetään sellaisen ympärisäteilevän antennin kautta, jonka peittoalue kattaa mahdollisimman suuren alueen. Radiovastaanottimen koaksiaalikaapelia pitkin saavutettuaan signaali muutetaan äänisignaaliksi ja toistetaan. Välillä on myös yksi vahvistin (analoginen signaali)

Seuraavan esimerkkinä on ADSL, joka käyttää siirtotienä parikaapelia, eli johtimellista yhteyttä. Koodauksena toimii QAM menetelmä, joka on yhdistelmä ASK:ta Ja PSK:ta (nyt en ymmärtänyt itsekään, yritin kalvoista selvittää, mitä tämä tarkoittaa mutta turhaan.)

Kolmantena tapauksena käsittelen matkapuhelinta, joka käyttää digitaalista UMTS verkkoa, Siirtotie on johtimeton, taajuusalue 900 tai 1800 MHz. Koodauksessa käytetään QAM ja QPSK menetelmiä.

Kotitehtävä 4

Tarkastallaan siirtotien/verkon hyödyntämiseen ja tehokkuuteen liittyviä asioita. Tehtävässä pohditaan kuinka valituissa lähestymistavoissa siirtotien/siirtoverkon tehokas käyttö on huomioitu. Onko kyse kanavoinnista vaiko verkkotekniikoista joilla tehokkuus ja yhtäaikainen käyttö saadaan aikaiseksi

Tässä tehtävässä käsittelen edellisen kotitehtävän siirtoteitä eli analogista radiolähetystä, ADSL-modeemia ja matkapuhelinta.

Analoginen radiolähetys kanavoidaan käyttämällä jokaiselle lähetykselle eri taajuuksista kantoaaltoa, johon signaali moduloidaan, yleensä käyttäen taajuusmodulaatiota (FM) myös amplitudimodulaatiota käytetään (AM).

ADSL-Modeemissa siirtotienä käytetään kaksinapaista parikaapelia, yleensä puhelinkaapelia. Kaistanleveys voi ADSL-käytössä olla jopa yli 1MHz, joka on huomattavasti suurempi kuin puhelinkäytössä käytetty 4kHz kaista. Käytössä on DMT-tekniikka, joka hyödyntää montaa kantosignaalia eri taajuuksilla. Näistä jokainen pystyy siirtämään dataa samanaikaisesti, joten siirtokapasiteetti on korkea.

Matkapuhelimet hyödyntävät koodinjakokanavointia (CDMA), joka levittää siirrettävän datan laajalle taajuusalueelle paketteina. Pakettien luonti perustuu lähetys ja vastaanottopäässä oleviin samanlaisiin satunnaislukugeneraattoreihin, joiden antaman satunnaisluvun perusteella jokainen paketti voidaan lähetettäessä koodata ja vastaanotettaessa dekoodata. Tämän vuoksi useat käyttäjät voivat hyödyntää samaa taajuusaluetta samanaikaisesti ja tämän vuoksi siirtotien käyttö on tehokasta.

Kotitehtävä 5

Oppimispäiväkirjan täyttö jälleen luennoilla opituista asioista. Kokonaiskuva sovelluksen käyttäytymisestä eli pohtikaa yksittäisen sovelluksen (oma valinta) toimintaa aina sovellustasosta varsinaiseen bittien siirtoon. Pyrkikää luomaan kokonaiskuva, jossa kurssilla käydyt asiat nivoutuvat yhteen. Tietoturva eli tutustukaa tietoturva-asioihin kappaleen 23 (ja 24) mukaisesti ja liittäkää tietoturva aiemmin käsiteltyihin

Sovellukseksi valitsen kannettavan tietokoneeni, joka on kytketty verkkoon langattoman tiedonsiirtoverkon kautta. Kun siis kirjoitan tätä tekstiä, muuttuu informaatio ja osaaminen tietokoneen uumenissa dataksi, joka lähetetään protokollia hyödyntäen mokkulan kautta (3G HSPA) hyödyntäen UMTS verkkoa. Data on tietokoneen sitä käsitellessä digitaalisessa muodossa ja se myös siirretään digitaalisena lähimmälle (tai ei välttämättä lähimmälle, mutta parhaan signaalin antavalle) tukiasemalle. Tässä tapauksessa kyseinen tukiasema sijaitsee noin 3kilometrin päässä vanhan Mustanlammen hyppyrimäen paikalla. Siellä data vastaanotetaan ja siitä se jatkaa johtimellisessa yhteydessä eteenpäin erilaisten reitittimien kautta palvelimelle, jossa tämä käyttämäni wiki sijaitsee. Tällä välillä data siirtyy varmaan ainakin valokaapelia (optinen kuitu) pitkin. Mokkulan yhteys on toisinaan hankala saada auki. Olen huomannut, että sadesäällä homma on haastavampaa, kuin kuivalla ilmalla ja myös vuodenajalla näyttäisi olevan merkitystä. Oletukseni on, että sadesäällä mokkulan ja tukiaseman välissä on niin paljon vettä, että signaali heikkenee ja voi jopa olla toisinaan hävyksissäkin. Asiaan voi myös vaikuttaa se, että olettamani tukiaseman suunnassa on muhkeaa kuusikkoa, jonka jokainen vesipisaran kyllästämä neulanen toimii signaalin kulun esteenä. Signaalin voimakkuus myös vaihtelee paljon aivan pienellä alueella. Myös tämä asia on voinut saada selvyyttä kurssilta. Kyseessä voi olla esimerkiksi monitieetenemisen aiheuttama häiriö.

Tietoturvaa käsittelevät kalvot luin läpi vasta tenttiin valmistautuessani. Päällimmäisenä ajatuksena niistä jäi mieleen tietoturvan pyhä kolminaisuus, ulkomuistista olivat jotakuinkin eheys, luottamuksellisuus ja saatavuus. Eheys on mielessäni sitä, että tieto on sama sekä lähetys että vastaanottopäässä. Tiedonsiirron aikana sitä siis ei pitäisi kenenkään päästä muokkaamaan ja jos näin käy niin siitä pitäisi tulla ilmoitus tietoa välittäville tahoille. Luottamuksellisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että tieto on vain niiden käytettävissä, joilla se kuuluukin. Tämän voi linkittää osin myös edelliseen kohtaan. Saatavuus on myös tärkeää. Nuo muut kohdat ovat helposti saavutettavissa, niin että tietoa ei siirretä ja se pidetään kaikilta piilossa. Jotta tiedonsiirto saavuttaisi ehkä tärkeimmän tavoitteensa, pitää viestien kulkea.. Tämän vuoksi saatavuus on tärkeä tekijä. Ymmärrän saatavuuden siis niin, että tieto tulee olla sitä tarvitsevien käytössä(inhimillisin ponnistuksin..) Lisäksi tietoturvaosan kalvoissa käsiteltiin erilaisia uhkatyyppejä, joihin voi törmätä ja myös erilaisten haittaohjelmien ym. ominaisuuksia ja tavoitteita (tarkoitusta) esiteltiin. Opit palautuivat joltakin osin tietoturvan peruskurssin muistijäjille. Hyvä niin, oppimista on siis tapahtunut tälläkin alueella.

Viikoittainen ajankäyttö

  • Luentoviikko 1

Lähiopetus: 6 h Kotityöt: 6 h Koti- ja etäopetustehtävien, joissa vaaditaan omaa mielipidettä tai ajattelua, kohdalla tapanani on tehdä jotakuinkin seuraavalla tavalla: Luen tehtävänannon heti kun se on saatavilla ja sen jälkeen voin aina kun aikaa ja aivokapasiteettia on käytettävissä miettiä asiaa. Tällöin töiden varsinaiseen tekemiseen/kirjaamiseen ei mene aikaa lähellekkään niin paljon, kuin jos tämän vaiheen alottaisi puhtaalta pöydältä. Samalla saan vastauksista mahdollisesti hieman syvällisempiä, kun niitä on tullut ajateltua hieman laajemmin ja pidemmän ajan kuluessa. Luentokalvojen lukemiseen kertausmielellä meni muutamia tunteja ja samalla luin luentomuistiinpanot ja täytin huomioni ja kommenttini suoraan oppimispäiväkirjaan. Kaikenkaikkiaan kurssin kotitehtävien tekemiseen meni arvioni mukaan ensimmäisen viikon aikana kaikenkaikkiaan n. 6h, sisältäen ennakkotyöskentelyn esim. autoa ajettaessa.

  • Luentoviikko 2

Lähiopetus noin 4-5 h Kotityöt eli oppimispäiväkirja ja kotitehtävät veivät tämän viikon osalta noin 5 tuntia. Lisäksi tutustuin tuleviin luentoihin noin tunnin ajan.

  • Luentoviikko 3

Lähiopetus 6h Tällä viikolla kotitehtävien tekemiseen meni arviolta vajaa tunti, oppimispäiväkirjaan ja erityisesti luentokalvojen läpikäymiseen meni sen sijaan useampia tunteja. Kaiken kaikkiaan ajankäyttö tällä viikolla oli 4-5 tuntia. Ehkä saatan vielä kotvasen perehtyä tuleviin luentoihin.

  • Luentoviikko 4

Lähiopetus kesti taas perinteikkään n.6 h Sen lisäksi olen täyttänyt luentopäiväkirjan ja kerrannut viime luennon luentomateriaalit. Tähän on mennyt aikaa noin reilu tunti. Homma jatkuu, kunhan kotitehtävät ilmestyvät noppaan. Taisi niistä olla jotain puhetta luennolla, mutta kun en varmasti muista niin en käy tekemään arviosta.. Nyt tulivat kotitehtävät, tällä kertaa niiden tekemiseen ei mennyt kuin ehkä noin tunti. Tuleviin enkä menneisiin aineistoihin en vielä perehtynyt sen tarkemmin, teen sen torstai-iltana jotta pistaritärpit ovat tuoreena mielessä ja samalla voin hiukan suunnitella tenttiin valmistautumista ja luentoaineiston tiivistämistä.

* Luentoviikko 5 Lähiopetukseen 6h, luentopäiväkirjan täyttämiseen ja ja kotitehtävien tekoon meni tunti-pari. Tenttiin valmistauduin laatimalla tivistelmiä ja koosteita tärkeäksi katsomistani aiheista ja myös tentissä todennäköisesti esiintyvistä aiheista. Tentteihin valmistautumissa käytän seuraavanlaista tekniikkaa: Ensin kirjoitan pääosat tärkeistä asioista käsin vihkoon jonka jälkeen käyn tiivistämään asioita niin, että lopullisena tavoitteena on että jokainen vastaus on tiivistettynä kolmeen tärkeimpään sanaan. Yleensä tämän tiivistysvaiheen aikana asiat oppii ja sen jälkeen ei tarvitse kuin muistaa nämä kolme sanaa ja niistä sitten pystyy purkamaan ja johtamaan koko vastauksen. Lisäksi yritän visualisoida nuo sanat jotenkin. Tällä valmistautumistaksiikalla tenttiin valmistautumiseen meni arviolta 15-25 tuntia. (arvio)


Pääsivulle