meta data for this page
  •  

Oppimispäiväkirja

Oppimispäiväkirjaan kirjataan omalta osin omaan oppimiseen vaikuttavia tekijöitä.

Ennakkonäkemys aihealueesta

Kurssin aluksi opiskelijat kirjaavat näkemyksensä tietoliikenteestä tähän kohtaan omaa oppimispäiväkirjaansa. Näkemys sinällään ei tarvitse olla pitkä selostus max 10 riviä tekstiä ja max 10 avainsanaa.

Ennakkotehtävä 1.

Kurssin alkajaistehtävänä oli hahmotella omia ennakkokäsityksiä tietoliikennetekniikasta. Lähdin purkamaan ajatuksia laatimalla aiheesta miellekarttaa. Tietoliikennetekniikka ei ole ennestään erityisen tuttu alue, joten mind map painottui vahvasti sovellustasoon ja tietoliikennesovellusten merkitykseen. Aihepiiriä on sivuttu jonkin verran myös niillä parilla tietotekniikan kurssilla, jotka ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana kävin, joten teema herätti joitain teknisiäkin assosiaatioita. Ensimmäisenä tuli mieleen tällaisia sanoja ja käsitteitä: mobiiliverkot – internet – intranet – ubiikkisovellukset – OSI-protokollapino – TCP/IP – sähköinen asiointi (pankit, VR) – luotettavuus – tietoturva (uhat, murrot, huomiointi).

Kurssin edetessä ja tiedon lisääntyessä kuva tulee varmasti nopeasti monisyisemmäksi ja syvenee myös siinä mielessä, että käsittelyn edetessä sovellustasoa syvemmälle tekniset periaatteet bittien liikkeineen tulevat tutummiksi.

Luentoyhteenvedot

Luentopäivä 1:

Mitä tietoliikennetekniikkaan tulee, olen edennyt tietotekniikan sivuaineopinnoissani sikäli nurinkurisesti ja vastoin kaikkia ohjeistuksia, että kävin jo keväällä kurssin Tietoliikenneohjelmistojen harjoitustyöt ja perusteiden vuoro on vasta nyt. Vaikka tämä on varmasti oppimisen kannalta haitallista, niin siitä on myös hyötyä, sillä esimerkiksi OSI-protokollapinoon on tullut tutustuttua jo aiemmin (kuten myös tiedonhankintavaiheessa jo tämän kurssin kalvoihinkin OSI-mallin osalta!).

Mielenkiintoista luennolla oli tietoliikenteen kehityssyklien pilkkominen eri pituisiin kategorioihin. Arkiajattelussa mielletään usein, että tietotekniikka ja tietoliikenne ovat alituisessa muutoksessa ja että pysyvyys on vähäistä. Aineiston perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä jatkuva muutos (kuten palveluiden ja päätelaitteiden kehitys) on vain pintaa ja että perustavat rakenteet muuttuvat huomattavasti hitaammin. Tietoliikenteen perustavat tekniset ratkaisut juontavat juurensa yllättävän kauas taaksepäin, eikä niiden uudistaminen onnistu helposti tai nopeasti. Tietoliikennetekniikan kehitys on, kuten niin monet asiat, polkuriippuvaista toimintaa, jossa aiemmin tehdyt ratkaisut ohjaavat tulevaisuuden kehitystä helposti vielä senkin jälkeen, kun niille on löydetty modernimpiakin vaihtoehtoja.

OSI-mallin, Stallingsin mallin ja TCP/IP-protokollan vertailu oli kiinnostavaa, erityisesti piirtoheitinkalvolle tehty vertailukuvio. Hieman epäselväksi silti jäi näiden eri mallien funktiot, eli mitä ne käytännössä ovat. Ymmärrän, että ne ovat teoreettisia malleja tietoliikenteen toteuttamiseen ja eri protokollien yhteistoiminnan koordinointiin. WWW:n toiminta rakentuu TCP/IP:n varaan. Mutta mitä on Stallingsin mallilla ja OSI:lla tehdään? Missä niitä käytetään? OSI-malli on ymmärtääkseni tietoliikennetekniikan oppikirjoissa laajasti käytetty arkkitehtuuri, mutta onko sillä (enää) käytännön relevanssia ja sovellutuksia? Ovatko ne teoreettisia malleja, jotka kuvaavat olemassa olevan tietoliikenteen toimintaa, vai malleja siitä, miten se voisi toimia?

Luentopäivä 2:

Toisella luennolla käsiteltiin protokollia, standardeja ja siirtoteitä.

Protokollien tehtävistä ja toiminnasta minulla oli jonkinlaista pohjatietoa, mutta niiden käsittely luennolla selkeytti asiaa paljon. Protokolla on periaatteessa kieli: se on kommunikointiväline, jonka ymmärrettävyys perustuu olioiden samalla tavalla tulkitsemaan syntaksiin ja semantiikkaan sekä ajoitukseen. Protokollien tulee kyetä pilkkomaan siirrettävä data palasiin (segmentointi), liittämää siihen siirron kannalta välttämätöntä ohjausinformaatiota (paketointi), sekä järjestämään siirto luotettavasti (yhteyden hallinta, virheenkorjaus, vuon valvonta). Vastaanottavassa päässä pakettien sisältämä data kootaan jälleen alkuperäiseen muotoonsa (kokoaminen).

Standardit on kehitetty järjestelmien ja laitteiden yhteensopivuuden varmistamiseen. Toisaalta standardit helpottavat tietoliikenteen kehitystä, toisaalta ne ohjaavat ja jarruttavat sitä. Standardit ja internet ovat kiinnostava yhdistelmä, sillä verkon ja tietotekniikan kehitys on tunnetusti nopeaa, kun standardointiprosessit taas etenevät verkkaisesti. Mielenkiintoista, että myös standardointiprosessille on oma metastandardinsa.

Päivän kiinnostavinta antia oli tiedonsiirtoa koskeva osuus. Taustani fysiikan suhteen on lukioajoilta, mutta aaltoliikkeeseen liittyvän teorian suhteen olen saanut lisäoppia perehtyessäni harrastuksen puolesta analogisyntetisaattoreiden äänenmuodostusperiaatteisiin. Näin ollen siniaallot erilaisine aallonpituuksineen, valkoinen kohina jne. herättävät akustisia assosiaatioita. Myös analogisen signaalin konvertointi digitaaliseksi (ja päinvastoin) assosioituvat väkisinkin tähän. Yritän olla sekoittamatta asioita, mutta uskoisin tämän taustan helpottavan tiedonsiirto-osuuden asioiden hahmottamista, sillä kyseessä on yksi sovellus samoista periaatteista. Yritän soveltaa tiedonsiirto-osuuden käsitteitä musiikkistudiossa työskentelyyn seuraavassa.

Muusikko äänittää laulua tietokoneen äänityssoftalla. Digitaalisen ohjelmiston lisäksi hän tarvitsee luonnollisesti itse laulajan, mikrofonin äänen taltiointiin, äänikortin/audiointerfacen, tietokoneen ja nämä toisiinsa kytkevät audio- ja datakaapelit. Onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi laulajan on laulettava riittävän kovaa ja sopivalla etäisyydellä mikrofonista (signaalin laatu) ja käytettyjen laitteiden tulee olla laadukkaita, toisiinsa sopivia ja asetusten tulee olla kunnosta (välityskanavat ominaisuudet). Mikrofoni ottaa vastaan akustisen äänen ja konvertoi sen analogiseksi dataksi. Tämä siirtyy audiokaapelin välityksellä äänikorttiin, joka muuntaa sen digitaaliseksi dataksi ja siirtää edelleen datakaapelia (esim. FireWire tai USB) tietokoneelle. Nauhoitettu signaali voidaan äänityksen jälkeen toistaa äänitysohjelmistosta, jolloin digitaalinen signaali muuntuu äänikortissa taas analogiseksi, siirtyen sitten audiokaapelia pitkin monitorikaiuttimiin tai luureihin. Mikäli käytetyt laitteet ovat huonolaatuisia, viallisia, niiden asetukset ovat pielessä tai alkuperäinen signaali (laulun äänenvoimakkuus) on liian alhainen, voi lopputulokseen tulla häiritsevän paljon kohinaa. Signaalin laadun kannalta jokainen lenkki sen matkalla on tärkeä ja lopputulos on vain niin hyvä kuin heikoin lenkki signaalin matkalla.

Luentopäivä 3:

Kolmannen luennon aiheina olivat siirtotiet, signaalin koodaaminen ja yhteydenhallintamenetelmät.

Siirtoteitä on sekä johtimellisia että johtimettomia. Johtimellisista siirtoteistä käsiteltiin parikaapeli, koaksiaalikaapeli, valokaapeli ja sähköjohto. Näitä käsittelevässä osuudessa yllättävintä oli tieto, että dataa voidaan siirtää myös sähköjohdossa sähkön seassa. Johtimellisista siirtoteistä pari- ja koaksiaalikaapelissa voidaan välittää sekä analogista että digitaalista signaalia, optisessa kuidussa tavallisesti vain digitaalista ja sähköjohdossa ilmeisesti lähinnä analogista. Johtimettomat siirtotiet tarkoittavat puolestaan signaalin välittämistä antennista toiseen ilman tai muun välittäjäaineen kautta. Ilmassa signaali voi edetä kohtisuoraan antennista toiseen (näköyhteysreitti), sironnan kautta ilmakehästä, heijastuen ionosfääristä tai maanpinta-aaltona siten, että radioaalto taipuu maanpinnan mukana, edeten antennista toiseen näköhorisontin taakse. Johtimeton tiedonsiirto voi tapahtua suunnatusti tai suuntaamattomasti.

Signaalin koodaamisen (signal encoding) teemoja käsittelevässä osiossa käsiteltiin mm. erilaiset tekniikan analogisen signaalin muuntamiseksi digitaaliseen muotoon ja toisinpäin. Tähän liittyvät tekniset yksityiskohdat tuntuivat aika hankalasti sulavilta.

Viimeisenä teema luennolla olivat erilaiset yhteydenhallintamenetelmät. Vuonhallinta on tässä keskeinen osa-alue. Vuonhallintamenetelmiä (flow control techniques) tarvitaan, jotta kommunikoivat osapuolet pystyvät rytmittämään datavirran molempien osapuolien sekä verkon kannalta hallittavasti siten, että datapaketit tulevat luotettavasti perille. Tähän liittyy myös virheiden korjaus. Näistä menetelmistä käytetään termiä ARQ (automatic repeat request).

Luentopäivä 4:

Neljännellä luennolla käsiteltiin kanavointia (multipleksointi), data- ja teleliikenteen ominaispiirteitä sekä piiri- ja pakettikytkentöjä.

Kanavointitekniikoista käsiteltiin taajuusjakokanavointi (FDMA), aikajakokanavointi (TDMA), koodijakokanavointi (CDMA) ja aallonpituusjakokanavointi (WDMA).

Näistä taajuusjakokanavointi on tekniikka, jossa eri signaalit jaetaan eri taajuusalueille eli kanaville. Tällöin taajuusalueiden on kuitenkin oltava riittävän erillään toisistaan, jotta signaalit eivät kontaminoidu toisistaan ja ylikuulumisongelmalta vältytään.

TDMA- eli aikajakokanavointi puolestaan perustuu signaalien viipalointiin bitti- tai tavutasoilla tai suuremmissa yksiköissä. Tekniikka jaetaan synkroniseen TDMA:han, jossa multiplekseri muodostaa puskureista signaalin perättäisessä järjestyksessä, sekä asynkroniseen eli tilastolliseen tai älykkääseen aikajakokanavointiin, joka hyödyntää siirtojen taukoja älykkäästi lisäten normaalitilanteessa käytettävää kaistanleveyttä.

Koodijakokanavointi on johtimettomilla siirtoteillä käytettävä tekniikka, jossa koko taajuusalue ja kaikki aikaviipaleet käytetään hyväksi. Taajuus- ja aikajakokanavointi tapahtuu multiplekserilaitteessa, mutta itse koodijakokanavointi hoituu lähettävän päätelaitteen toimesta.

Aallonpituusjakokanavoinnissa (WDM) kanavointi perustuu valon aallonpituuksien käyttäminen kanavina optisessa kuidussa.

Päivän toisena teemana olivat kytkentätekniikat. Piirikytkentä soveltuu reaaliaikaiseen tiedonsiirtoon, kuten puhelinliikenteeseen, kun taas pakettikytkennät istuvat tiedonsiirtoon, jossa tärkeintä on käyttää kaista mahdollisimman tehokkaasti hyväksi. Erona menetelmissä on, että piirikytkentäisessä tiedonsiirrossa koko solmusta solmuun kulkeva siirtotie lähettäjältä vastaanottajalle on oltava varattuna siirtotapahtumalle siirron ajan, kun taas pakettikytkentäisessä tiedonsiirrossa paketti ohjausinformaatioineen siirtyy noodilta toiselle aina siirtotien vapautuessa. Pakettikytkentäisessä verkossa siirtokapasiteettia voidaan myös hallita dynaamisesti, esimerkiksi rankkaamalla paketteja eri prioriteettijärjestykseen. Lisäksi siinä voidaan välittää paketteja joko tietosähke/datagrammi- tai virtuaalipiiritekniikalla, joista edellisessä paketit etsiytyvät itsenäisesti kohteeseen, johon ne saapuvat vaihtelevassa järjestyksessä, ja joista virtuaalipiirivariantissa kaikki paketit lähetetään siirtotapahtumalle määritellyn linkin kautta.

Luentopäivä 5:

Viidennen luennon teemoina olivat matkapuhelinverkot, lähiverkot protokollineen, suurnopeuksiset lähiverkot, langattomat verkot sekä tietoturva.

Matkapuhelinverkkojen toiminta perustuu solumaiseen rakenteeseen. Kukin solu tuotetaan omalla antennilla ja koko solukkoa palvelee yksi tukiasema. Solukkorakenteen pienentyessä hienojakoisemmaksi, pienempitehoiset antennit riittävät ja ne voidaan sijoittaa entistä matalampiin paikkoihin ilman haittaa toiminnallisuudelle. Itse verkossa kulkeva liikenne jakaantuu puheluiden hallintaan liittyviin kontrollikanaviin (?, engl. control channel) ja itse tietoliikenteeseen. Viimeisin kehitysvaihe mobiiliverkkojen evoluutiossa ovat 4G-verkot, jotka on optimoitu raskasta dataliikennettä kuten videonsiirtoa ja erilaisia isokronisia sovelluksia varten.

LAN-lähiverkot (local area networks) ovat ilmiönä tietotekniikan mittapuilla varsin vanha; niiden konsepti juontaa juurensa 1970-luvulle. Lähiverkkojen teknologiassa ja sovelluksissa on kuitenkin tapahtunut viime aikoina monenlaisia muutoksia. Nämä liittyvät ennen muuta tietokoneiden kasvaneen suorituskyvyn mahdollistamiin aikaisempaa raskaampiin sovelluksiin sekä yritysten kehittelemiin uusiin tapoihin hyödyntää lähiverkkoa: näitä ovat esimerkiksi palvelinfarmit ja tehotyöryhmät. Lähiverkkoja käytetään nykyisellään paljon oheislaitteiden jakamiseen, kuten tallentimien hajautettuun käyttöön.

LAN-verkot voidaan rakentaa neljän erilaisen topologia-arkkitehtuurin mukaisiksi. Näitä ovat väylä, puu, rengas ja tähti. Rakenteen valinta perustuu tapauskohtaisesti luotettavuuden, suorituskyvyn ja laajennettavuuden keskinäiseen tasapainottamiseen. Varsinainen protokolla-arkkitehtuuri LAN-verkoissa perustuu OSI-kerrosmallin kahteen ensimmäiseen kerrokseen: fyysiseen ja linkkikerrokseen. Näistä jälkimmäiseen kuuluvat LAN:eille keskeiset elementit MAC (Medium Access Control) ja LLC (Logical Link Control). Maantieteellisesti erillään sijaitsevia LAN-verkkoja voidaan yhdistää siltaamalla. Tämä on yleensä helpommin toteutettavissa kuin koko verkon laajentaminen molemmat osakokonaisuudet kattavaksi.

Suurnopeuksiset LAN-verkot perustuvat fast Ethernet ja Gigabit Ethernet-lähiverkkotekniikoihin, valokuitujen hyödyntämiseen sekä nopeiden langattomien verkkotekniikoiden kehittymiseen. Nopein kehitelty tiedonsiirtotekniikka on 100 Gbps Ethernet, jolla pystytään ainakin teoreettisesti nimensä mukaisesti siirtämään jopa 100 gigatavua sekunnissa. 100 Gbps Ethernet-lähiverkot perustuvat valokuitujen suuren tiedonsiirtokapasiteetin tehokkaaseen hyödyntämiseen.

Myös langattomia lähiverkkoja (Wireless Local Area Networks, WLAN) käsiteltiin luennolla. Yleensä langattomat lähiverkot perustuvat nopeaan langalliseen lähiverkkoon kytkettyyn WLAN-tukiasemaan, jonka kautta yhteys internetiin tai intranetiin voidaan luoda. Itse langaton tiedonsiirto perustuu 802.xx-standardeihin.

Kotitehtävä 1

Tehtäväkuvaus: Luo kuva työpaikan/kodin/kämpän/jonkin tutun paikan tietoliikenteeseen kuuluvista laitteista, niiden käytöstä ja jopa yhteen linkittymisestä sekä niissä käytetyistä palveluista. Valitse selkeästi erillisiä laitteita tyyliin tietokone, puhelin, sykemittari, gps, televisio, … ja erilaisista palveluista tyyliin urho-tv, facebook, …. Ajatuksena on, että tässä vaiheessa luodaan kuva tietoliikennetarpeista ja sovelluksista ilman, että vielä pohditaan alla olevia teknologioita. Tämän kuvan olisi hyvä herättää ajatuksia ja kysymyksiä siitä kuinka kaikki toimiikaan. Kirjaa näkyville kolme mielestäsi tärkeintä kysymystä, jotka haluat selvittää. Kurssin edetessä tätä kuvaa laajennetaan sitä mukaan kun uusia osia malliin ilmenee ja lopulta saamme alussa asetettuihin kysymyksiin vastaukset.

Kotitehtävä 2

Tehtäväkuvaus: Valitse haluamasi aihealue ja etsi siihen liittyvä protokolla. Tutustu protokollaan ja mieti kuinka protokolla vaikuttaa valitsemasi aihepiirin toimintaan. Esitä www-osoite käyttämääsi protokollaan.

HTTP-protokolla on www-tiedonsiirron perusta. HTTP:n standardi: http://tools.ietf.org/html/rfc2616

POP4-protokollaa (Post Office Protocol) käytetään sähköpostiohjelmissa. Kuvaus: http://www.pop4.org/pop4/pop4spec.html

DNS-protokolla (Domain Name System) määrittelee tavan liittää IP-osoitteisiin tekstimuotoiset nimet. DNS:n määrittelyyn on suuri määrä RFC-dokumentteja. Lista näihin: http://en.wikipedia.org/wiki/Domain_Name_System#Internet_standards

Kotitehtävä 3

Tehtäväkuvaus: Kolmannessa kotitehtävässä tarkastellaan laitteiden ja palveluiden hyödyntämiä siirtoteitä ja tiedon koodausta. Eli jälleen käsitellään 3 eri tapausta ja niistä käytetty siirtotie ja sillä käytetty koodaus. Jos käytetään ilmatietä niin olisi hyvä selvittää taajuusalue jolla toimitaan.

1) HOASnet kiinteä laajakaista on vuokranantajani (Helsingin opiskelija-asuntosäätiö HOAS) tarjoama asunnon perusvarusteluun kuuluva Ethernet-laajakaistayhteys. Yhteyden oletusno-peus on 2/2Mbit/s. Varsinainen palvelun tuottaja on Sonera, jonka kautta laajakaistaan on mahdollista ostaa lisää nopeutta. Siirtotie on johtimellinen ja toimii valokuidulla.

2) Saunalahti 3G-verkkoyhteys kännykkään: taajuusalue 900 MHz, digitaalinen signaali.

3) Radiomankka: FM-radio, johdoton siirtotie, analoginen signaali, taajuusalue 87,5–108 MHz.

Kotitehtävä 4

Tarkastellaan 4. kotitehtävässä siirtotien/verkon hyödyntämiseen ja tehokkuuteen liittyviä asioita. Riippuen kunkin tarkastelemista laitteista/sovelluksista/teknologioista pohtikaa hieman kuinka valituissa lähestymistavoissa siirtotien/siirtoverkon tehokas käyttö on huomioitu. Onko kyse kanavoinnista vaiko verkkotekniikoista joilla tehokkuus ja yhtäaikainen käyttö saadaan aikaiseksi.

WLAN-verkkoyhteys (802.11 g-standardi) käyttää radiotien kanavan varaamiseen DSSS-menetelmää (suorasekventointi), joka on eräs koodijakokanavoinnin (CDMA) tekniikoista. Suorasekvennoinnissa lähetettävä signaali pilkotaan osiin ja lähetetään koko kaistan taajuudella.

Kiinteä valokaapelin kautta toimiva verkkoyhteyteni käyttänee aallonpituusjakokanavointia (FDMA) tiedonsiirron maksimoimiseksi.

Radiolähetykset perustuvat taajuusjakokanavointiin (FDMA), jossa kullakin radiokanavalla on tietty taajuuskaista, jonka kuuntelija etsii virittimellä. Koko taajuusalue on (87,5–108 MHz) on radioliikenteen käytössä, josta kullakin kanavalla on oma taajuuskaistansa.

Kotitehtävä 5

* Kokonaiskuva sovelluksen käyttäytymisestä eli pohtikaa yksittäisen sovelluksen (oma valinta) toimintaa aina sovellustasosta varsinaiseen bittien siirtoon. Pyrkikää luomaan kokonaiskuva, jossa kurssilla käydyt asiat nivoutuvat yhteen. * Tietoturva eli tutustukaa tietoturva-asioihin kappaleen 23 (ja 24) mukaisesti ja liittäkää tietoturva aiemmin käsiteltyihin konteksteihin.

Esimerkkiin valitsemani sovellus on MSN Messenger-pikaviestiohjelma. Ohjelma mahdollistaa kahden (tai useamman) käyttäjän keskinäisen teksti-chatin tai videopuhelutkin. Tässä tapauksessa tarkastelen kirjoitettujen viestien välitystä.

Kahdenvälisen kommunikoinnin onnistumiseksi molemmilla käyttäjillä tulee olla päätteellään auki MSN Messenger-ohjelma (tai joku yhteensopiva pikaviestin, joita löytyy myös mobiiliversioina). Heidän päätelaitteidensa tulee tietenkin olla myös yhteydessä internetiin.

Käyttäjä aloittaa viestintäprosessin naputtelemalla chat-ikkunaan viestin ”mitä mies?”. TCP/IP-arkkitehtuurin mukaisesti sovelluskerros tallentaa viestin bitteinä muistiin ja muokkaa sen siirtokelpoiseksi dataksi, jonka jälkeen internet-kerros muodostaa kuljetuslinkin. Tämän jälkeen verkkokerros huolehtii siirtotien varaamisesta ja hallinnasta siirron päästä päähän. Verkkokerros hoitaa datan siirron päätelaitteelta verkkoon ja fyysinen kerros itse raakadatan siirrosta paikasta toiseen. Ohjausinformaatiolla ryyditetyt datapaketit siirtyvät verkossa solmusta solmuun monenlaisia kaapeleita ja antenneja hyödyntäen, mahdollisesti pakettikytkentäperiaatteella itsenäisesti verkon eri solmujen kautta. Multiplekserit optimoivat dataliikennettä pyrkien hyödyntämään maksimaalisesti siirtoteiden kapasiteettia. Perille saavuttuaan paketit saapuvat fyysisen kerroksen kautta verkkokerrokseen, sitä kautta päätelaitteelle, jonka sovelluskerros kokoaa ja tulkitsee datan ohjelman ymmärtämäksi informaatioksi. Lopulta toisessa päässä ruudulle pompahtaa ikkuna kilahtaen ja ruudulle ilmestyy teksti: ”mitä mies?”.

Mitä tietoturvaan tulee, yksi keskeinen ongelma juuri MSN Messenger-sovelluksessa on käyttäjien luotettavan autentikoinnin puute. Käyttäjätilit luodaan MSN-verkkosivuston kautta, jolloin henkilötiedoiksi voi syöttää mitä tahansa. Lisäksi keskustelussa on mahdollista käyttää nimimerkkiä. Näin ollen on toiseksi tekeytyminen ja tietojen kalastelu ovat varsin todellisia uhkia. Lisäksi keskustelut tallentuvat oletuksena molempien käyttäjien koneille, josta ne ovat myöhemmin helposti luettavissa (tai tietomurto/hakkerointitapauksissa helposti ladattavissa). Kyseinen palvelu on siis varsin turvaton kommunikointimuoto, eikä sitä kannata käyttää luottamuksellisten tietojen välittämiseen.

Viikoittainen ajankäyttö

  • Luentoviikko 1

Lähiopetus: 5 h

Kalvojen lukeminen: 2 h

Luentopäiväkirjan ja kotitehtävien tekeminen: 3 h

  • Luentoviikko 2

Lähiopetus: 0 h

Kalvojen lukeminen: 2 h

Luentopäiväkirjan ja kotitehtävien tekeminen: 3 h

  • Luentoviikko 3

Lähiopetus: 0 h

Kalvojen lukeminen: 4 h

Luentopäiväkirjan ja kotitehtävien tekeminen: 4 h

  • Luentoviikko 4

Lähiopetus: 0 h

Kalvojen lukeminen: 3 h

Luentopäiväkirjan ja kotitehtävien tekeminen: 2 h

  • Luentoviikko 5

Lähiopetus: 0 h

Kalvojen lukeminen: 3 h

Luentopäiväkirjan ja kotitehtävien tekeminen: 3 h